Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kimmo Palosen mukaan ulkomaisen työvoiman käyttö taloyhtiöiden peruskorjauksissa on ollut yleistä pitkään. Matalamman elintason EU-maista, kuten Virosta, Puolasta ja Romaniasta, on virrannut työvoimaa erityisesti purku-, muuraus-, rappaus- ja maalaustöihin.
Viime vuosina tekijöitä on rekrytoitu yhä enemmän EU:n ulkopuolelta, esimerkiksi Ukrainasta, Moldovasta ja Uzbekistanista.
– Näissä uusissa lähtömaissa työtilanne on kurja ja sosiaaliturva olematon, joten Suomeen lähdetään huonoillakin työehdoilla. Monella tulijalla ei ole tietoa Suomen todellisesta palkkatasosta ja työoloista, joten omia oikeuksia ei osata vaatia, Palonen sanoo.
Työvoima lähtömaissa on halpaa, joten työntekijöitä buukataan yli todellisen tarpeen. Palonen arvioi ulkomaisen työvoiman todelliseksi tarpeeksi noin 10 000 henkilöä. Rakennusliitto kuitenkin uskoo todellisen työntekijämäärän olevan kolminkertainen.
Ongelmana ovat pitkät alihankintaketjut
Rakennusliiton näkemys on, että EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman käyttöön liittyy poikkeuksetta harmaata taloutta. Tämä ilmenee työntekijöiden alipalkkauksena, palkattomina ylitöinä ja olemattomana sosiaaliturvana.
Kärsijäksi jäävät yleensä työntekijät ja usein myös työn tilaaja.
Työluvat puuttuvat, päivärahat jäävät maksamatta ja työntekijöiltä peritään laittomasti vuokraa työskentelyn aikaisesta asumisesta.
Epäkohdat liittyvät lähes aina pitkiin aliurakointiketjuihin. Suomalainen pääurakoitsija hankkii eri työvaiheiden tekemiseen alihankkijoita, jotka jyvittävät aliurakkansa muille alihankkijoille tai vuokratyöntekijöille. Väärinkäytökset kytkeytyvät yleensä alihankintaketjujen loppupäähän, jossa häärivät ulkomaille rekisteröidyt yritykset.
– Kyseessä on kannattava bisnes. Sanktiot ovat pieniä, sillä rikkeet eivät yleensä ylitä syytekynnystä. Monesti riittää, että työnantaja maksaa alipalkan ja oikean palkan välisen eron työntekijälle, Palonen sanoo.
Kärsijäksi siis jäävät yleensä työntekijät ja usein myös työn tilaaja. Väärinkäytökset voivat näkyä työvirheinä ja heikkona työn laatuna.
Väärinkäytöksiä voi kitkeä tarkkaan laaditun urakkasopimuksen ja kokeneen valvojan avulla
Palonen kehottaa taloyhtiöitä selvittämään urakoitsijan taustat ja referenssit sekä suhtautumaan kriittisesti alihinnoiteltuihin urakkatarjouksiin. Väärinkäytösten kitkemisessä avainasemassa on hyvin laadittu urakkasopimus ja taloyhtiön etua ajavan, kokeneen valvojan palkkaaminen.
– Urakkasopimuksessa voidaan estää pitkät alihankintaketjut, vaatia urakoitsijaa hyväksyttämään yhtiöllä aliurakoitsijat etukäteen ja sopia maksujen suorittamisesta vasta työvaiheiden valmistuttua. Lisäksi on hyvä edellyttää suomalaisten työehtosopimusten ja viranomaismääräysten noudattamista, Palonen toteaa.
Hän muistuttaa, että sopimusrikkomustapauksissa taloyhtiö voi purkaa sopimuksen, pidättäytyä maksuista tai periä sanktiomaksua.
Aliurakoitsijoiden käyttö ei sinällään ole merkki väärinkäytöksistä. Esimerkiksi suurissa linjasaneerauksissa pääurakoitsijoilla ei välttämättä ole riittävästi ammattilaisia koko projektin hoitamiseen.
– Urakoitsija voi esimerkiksi tarvita alihankkijaksi purkufirman. Ei ole kuitenkaan perusteltua, että purkufirma hankkii vielä omia aliurakoitsijoita. Yhden alihankkijaportaan pitäisi riittää, Palonen toteaa.
Tilaajavastuun noudattaminen on aina taloyhtiön hallituksen vastuulla
Harmaan talouden ja työvoiman käyttöön liittyvien rikkeiden poistamiseksi Suomessa on otettu käyttöön tilaajavastuulaki. Lain mukaan työn tilaajan on selvitettävä, että sopimuskumppani hoitaa lakisääteiset velvoitteensa sopimusosapuolena ja työnantajana.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Joonas Heinilän mukaan taloyhtiön on tutustuttava ennen urakkasopimuksen tekemistä seitsemään urakoitsijan toimintaa käsittelevään selvitykseen.
Ne ovat selvitys verorekisterimerkinnöistä, kaupparekisteriote, veronmaksuasioita koskeva selvitys, selvitys työntekijöiden eläkevakuutuksista sekä selvitykset sovellettavasta työehtosopimuksesta, työterveyshuollon järjestämisestä ja rakentamiseen liittyvissä sopimuksissa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ottamisesta.
Tilaaja voi pyytää selvityksiä suoraan urakoitsijalta. Jos urakoitsija kuuluu Luotettava kumppani -verkostoon, selvitykset voi pyytää koontiraporttina Vastuu Group Oy:ltä.
Selvitykset saavat olla vastaanottohetkellä enintään kolme kuukautta vanhoja.
– Jos urakoitsija on ulkomainen, pitää selvitykset pyytää yrityksen kotimaan viranomaisilta. Tämä voi olla haastavaa. Yksinkertaisinta onkin tehdä urakkasopimus suomalaisen pääurakoitsijan kanssa, joka kantaa sitten vastuuta koko alihankintaketjun toiminnasta, Heinilä sanoo.
Jos taloyhtiö havaitsee urakan aikana viitteitä harmaasta taloudesta, voi asiasta ilmoittaa työsuojeluhallinnolle.
Heinilä muistuttaa, että tilaajavastuun noudattaminen on juridisesti aina taloyhtiön hallituksen vastuulla. Isännöitsijän osaamisella on kuitenkin keskeinen merkitys tilaajavastuulain velvoitteiden hoitamisessa.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto voi langettaa tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä 2 050–20 500 euron maksun. Maksun suuruus riippuu urakkasopimuksen arvosta.
Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä korotettuna, enimmillään 66 500 euron suuruisena, jos sovittu urakkahinta on poikkeuksellisen alhainen.
– Etelä-Suomen avi neuvoo valtakunnallisesti tilaajavastuulakiin liittyvissä kysymyksissä. Jos taloyhtiö havaitsee urakan aikana viitteitä harmaasta taloudesta, voi asiasta ilmoittaa työsuojeluhallinnolle verkkolomakkeella tai puhelimitse. Ilmoitus on aina luottamuksellinen ja sen voi halutessaan jättää nimettömänä, Heinilä kertoo.
Lue myös: Urakoitsijan konkurssi voi tulla taloyhtiölle kalliiksi
Lue myös: Taloyhtiön hallitus on lain mukaan vastuussa monesta asiasta – näin niistä selviää (tilaajille)
