Tällä viikolla vietetään valtakunnallista varautumispäivää. Varautuminen on viime vuosina ollut Suomessa pinnalla enemmän kuin vuosikymmeniin, johtuen Venäjän hyökkäyssodasta ja sitä seuranneesta epävakaasta maailmantilanteesta. Viimeisimpänä esimerkkinä varautumisen tärkeydestä toimi Hannes-myrsky viime vuoden lopulla. Myräkkä katkaisi kerralla sähköt melkein pariltasadaltatuhannelta kotitaloudelta.
Suomessa on suositus 72 tunnin omatoimiseksi varautumiseksi. On arvioitu, että häiriötilanteen sattuessa viranomaisavun saapuminen saattaa kestää useamman päivän, ja ihmisten omatoiminen varautuminen vähentää viranomaisavun painetta. Häiriötilanne voi olla esimerkiksi juuri pitkittynyt sähkökatko, jonka korjaustyöt ottavat aikaa.
Kodeissa tulisi siis varautua pärjäämään itsenäisesti tai naapuriavun turvin ainakin kolme vuorokautta. Se on pitkä aika ilman sähköä, lämpöä ja vettä, joita pidämme itsestäänselvyytenä.
Miten meidän talossamme pärjättäisiin arjessa, jos kohdalle sattuisi pitkittynyt häiriötilanne?
Taloyhtiöissä kannattaa järjestää pieni ajatusleikki. Miten meidän talossamme pärjättäisiin arjessa, jos kohdalle sattuisi pitkittynyt häiriötilanne? Voitaisiinko kolkutella ikäihmisten ja yksin asuvien ovia, tiedottaa asukkaita, ehkä järjestää yhteinen ruuanlaittomahdollisuus? Varautumisen näkökulmasta retkikeitin, tulipaikka riittävine polttopuineen tai taloyhtiön grilli saattaisivat nousta arvoon arvaamattomaan.
Moni tuntee kotivaran ja on sitä ehkä kaappeihin varannutkin: säilykkeitä ja kuivaruokia, jotka voi syödä sellaisenaan tai joiden lämmittäminen onnistuisi myös poikkeusoloissa. Jääkaapista ja pakastimesta kannattaisi tietysti syödä kaikki pilaantuva, joskin samalla on hyvä muistaa, että täyden pakastimen sisältö säilyy kyllä parikin vuorokautta, jollei pakastinta auota.
On erittäin tärkeää muistaa, että sähkökatkon sattuessa myös vedenjakelu keskeytyisi. Juomakelpoista vettä tulisi varata pari litraa henkeä kohden per vuorokausi. Voi olla, että viranomaiset pystyisivät järjestämään väliaikaisen vesipisteen nopeastikin. Löytyykö kotoa puhtaita, kannellisia astioita, joihin vettä voisi hakea?
Häiriötilanteessa, jossa vettä ei tule, wc-pöntön säiliössä on vettä yhteen huuhteluun. Wc-asiointia varten kotoa olisi hyvä löytyä muovipusseja, jotka voi virittää varautumisasiantuntijoiden neuvojen mukaisesti vaikka wc-istuimeen, ja hävittää sekajätteeseen.
Ja vielä se tärkein vinkki: yhteisöllisyyden ylläpitäminen jo ennen kriisiä lisää turvallisuutta.
Isoin huolenaihe ei varmastikaan olisi wc-paperin tai ruuan riittävyys vaan se, miten nopeasti lämpötila laskisi asunnoissa erityisesti talviaikaan, jos tulisijaa ei ole. Varautumisen asiantuntijat vinkkaavat rakentamaan vilttiteltan pöydän alle ja kokoontumaan yhteen huoneeseen, keskelle asuntoa.
Ja vielä se tärkein vinkki: yhteisöllisyyden ylläpitäminen jo ennen kriisiä lisää turvallisuutta. Kun lähellä asuu tuttuja kasvoja joiden puoleen kääntyä hätätilanteessa, se tuo turvaa niin arjessa kuin poikkeusoloissakin.
Vaikka varautumisohjeissa puhutaan itsenäisestä pärjäämisestä, naapuriavun varaan voi hyvin myös laskea.
