Seitsemän kodin tuholaista – näin tunnistat ne

Kirjoittanut Pi Mäkilä 30.8.2021
Kodin tuholaisiin, kuten sokerimuurahaisiin kannattaa reagoida varhaisessa vaiheessa, ettei tuholaistilanne pääse kasvamaan ongelmaksi asti. Kuvitus: Anja Reponen

Jos taloyhtiön nurkissa asuu tuholaisia, tilanne on hyvä saada nopeasti hallintaan. Näillä vinkeillä tunnistat yleisimmät tuholaiset ja onnistut niiden hävittämisessä.

Hyönteiset ovat tärkeä osa luonnon kiertokulkua, mutta koteihin ja taloyhtiön tiloihin muuttaessaan ne voivat koitua riesaksi. Paras keino ehkäistä kodin tuholaisten leviäminen taloyhtiössä on tiedottaa asukkaille säännöllisesti siitä, mitä tulee tehdä, jos kodissaan havaitsee tuholaisia. Myös ennaltaehkäisystä on hyvä ohjeistaa.

Tuholaisten hävittäminen kuuluu taloyhtiön vastuulle silloin, jos haittaeläimet tulevat kiinteistön rakenteista sisään tai liikkuvat ja lisääntyvät rakenteissa. Osakas huolehtii omalle vastuulleen kuuluvista tiloista, ellei yhtiöjärjestyksessä ole sovittu toisin.

Tuholaisten tehokas hävittäminen edellyttää usein koko kiinteistön myrkyttämistä. Jos tuholaiset ovat tulleet asuntoon osakkaan mukana, osakkaan tehtävänä on huolehtia niiden hävittämisestä.

Hallituksella on silti velvollisuus arvioida, millaisiin toimiin on ryhdyttävä. Käytännössä hallitus päättää hävittämisestä ja isännöinti kilpailuttaa ja hankkii tuholaistorjujan.

Listasimme tähän juttuun seitsemän kodin tuholaista ja niiden tuntomerkit:

1. Sokeritoukka

Tuntomerkit: Sokeritoukka on noin sentin mittainen, siivetön, hopeanhohtoinen, pitkulainen hyönteinen. Sen tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset, ja toukan takapäässä on kolme pitkää sukasta.

Sokeritoukka elää kosteissa ja lämpimissä sisätiloissa, kuten viemäreissä, keittiössä, kylpyhuoneessa ja kellareissa. Se liikkuu pääosin öisin ja lähtee valojen syttyessä karkuun.

Sokeritoukat ovat mestareita levittäytymään. Toukka kulkee tilasta toiseen putkien läpivientien kautta, ja se pystyy nousemaan huoneistoihin hajulukkojen läpi. Munansa se laskee rakoihin ja halkeamiin.

Sokeritoukka voi syödä kaikkea tapettiliimasta homeisiin papereihin, likaisiin tekstiileihin ja jopa valokuviin. Jos sokeritoukkia on paljon, toukkien määrä voi olla merkki kosteusvauriosta. Kuivissa ja hyvin ilmastoiduissa paikoissa sokeritoukka ei viihdy.

Sokeritoukkien määrää voi vähentää kuivattamalla kosteat tilat käytön jälkeen huolella. Lisäksi viemäreihin kannattaa kaataa kiehuvaa vettä. Torjunta ja ennaltaehkäisy on asukkaan vastuulla, mutta hallitus voi tarvittaessa päättää jatkotoimenpiteistä.

Sokeritoukka on harmaa kodin tuholainen, joka viihtyy kosteissa tiloissa, kuten kylpyhuoneessa.
Sokeritoukat ovat mestareita levittäytymään.

2. Sokerimuurahainen

Tuntomerkit: Sokerimuurahaiset ovat pieniä, mustia siivettömiä muurahaisia. Sokerimuurahaiset ovat noin 4–5 millimetrin pituisia.

Sokerimuurahaiset voivat tunkeutua sisätiloihin erityisesti keväisin ja kesäisin. Muutamasta muurahaisesta ei ole haittaa, mutta jos niitä liikkuu sisällä paljon, ovat torjuntakeinot tarpeen.

Rakennuksissa sokerimuurahaiset asettuvat mielellään kivijalan halkeamiin ja lattian alle. Jos muurahaisia kulkeutuu sisälle, leivänmurut ja muu houkutteleva ravinto kannattaa siivota pois. Lisäksi muurahaisten sisääntuloreitit kannattaa tukkia.

Jos muurahaisten pesä on rakenteissa, tarvitaan asiantuntijan apua. Taloyhtiön hallitus päättää tällöin muurahaisten hävittämisestä koko taloyhtiössä.

3. Turkiskuoriainen

Tuntomerkit: Turkiskuoriainen on tummanruskea, pyöreähkö, noin puolen sentin mittainen kovakuoriainen. Aikuisen turkiskuoriaisen tunnistaa sen selässä olevasta, sahanterää muistuttavasta kellertävästä juovasta. Turkiskuoriaisen pinta on hienon karvan peitossa, tuntosarvet ovat lyhyet ja rihmamaiset. Turkiskuoriaisen toukka kasvaa noin sentin kokoiseksi. Se on tummanruskea ja taaksepäin suippeneva.

Turkiskuoriainen piileskelee lattialistoissa, komeroissa ja muissa pimeissä paikoissa.

Toukat syövät nimensä mukaisesti turkiksia ja villa-, puuvilla ja pellavavaatteita, joihin toukka tekee pieniä reikiä. Turkiskuoriaisista pääsee eroon, kun pesee tekstiilit ja kalusteet 60 asteessa.

Myös torjunta-aineen käyttö on mahdollista. Lisäksi taloyhtiön hallitus voi päättää kuoriaisten hävittämisestä koko yhtiössä.

Turkiskuoriainen on ruskeahtava väritykseltään.
Turkiskuoriainen piileskelee pimeissä paikoissa, kuten komeroissa.

4. Banaanikärpänen

Tuntomerkit: Banaanikärpäset ovat pieniä 2–4 millimetrin pituisia kärpäsiä, joilla on usein punaiset silmät. Banaanikärpäsen toukka on alle kolmen millimetrin pituinen, vaalea ja matomainen.

Yleisimmin banaanikärpäsiä esiintyy sisätiloissa eniten loppukesäisin ja syksyisin.

Toukat käyttävät ravinnokseen kasviperäistä ruokatavaraa, etenkin pilaantuneita hedelmiä. Koteihin banaanikärpäset löytävät useimmiten kaupasta kotiin tuoduista hedelmistä.

Banaanikärpäset lisääntyvät nopeasti, ja uusi sukupolvi voi kehittyä munasta aikuiseksi alle kahdessa viikossa. Kärpäset kannattaa poistaa, sillä ne levittävät hiivasieniä ja bakteereita ja pilaavat saastuttamansa elintarvikkeet.

Banaanikärpäsistä pääsee helpoiten eroon, kun säilyttää ruoka-aineet tiiviissä astioissa ja tyhjentää biojäteastian riittävän usein.

5. Kirppu

Tuntomerkit: Kirput ovat kiiltäviä, siivettömiä noin 1–6 millimetrin mittaisia hyönteisiä. Väritykseltään kirppu on useimmiten musta, ja rakenteeltaan se on kyljestä litteä. Kirpun tunnistaa helpoiten sen hyppivästä tavasta liikkua. Kirppujen toukat ovat valkoisia, jalattomia ja maksimissaan kahden millimetrin mittaisia.

Ihmisen kirppuja ja koiran- ja kissankirppua ei Suomessa nykypäivänä tavata. Kotiin voi silti kulkeutua esimerkiksi lintukirppuja, jotka voivat purra ihmistäkin.

Kirput on helpointa torjua, kun lintujen pesäpöntöt siirtää tarpeeksi kauas asutuksesta. Jos taloyhtiön pihalla on linnunpönttöjä, ne kannattaa puhdistaa talvella polttamalla. Tällöin kirput eivät ehdi kuoriutua koteloistaan.

Kodin sisälle kulkeutuvien kirppujen hävittäminen on asukkaan vastuulla.

6. Lutikka

Tuntomerkit: Lutikat eli luteet ovat kenties tunnetuimpia ja inhotuimpia haittaeläimiä, ja syystä. Aikuinen lutikka on noin 5–8 millimetriä pitkä, ruumiinrakenteeltaan leveä, litteä ja ruskeahko hyönteinen. Lutikan toukat ovat aikuisia pienempiä ja vaaleampia.

Lutikat liikkuvat öisin ja imevät verta nukkuvasta ihmisestä. Päivisin ne ovat piilossa huonekalujen raoissa, patjojen saumoissa ja esimerkiksi runkopatjojen rakenteissa.

Ne voi tunnistaa esimerkiksi sänkyyn ja lakanoihin jääneistä tummista ulostepilkuista.

Lutikat ovat äärimmäisen tehokkaita leviämään, joten nopeus on valttia. Jos asunnossa on luteita, koko asunto ja usein myös naapuriasunnot täytyy myrkyttää ammattilaisen toimesta.

Lutikat voivat siirtyä helposti viereisiin asuntoihin seinissä ja lattioissa olevien aukkojen kautta. Kun ongelman laajuus on selvillä, isännöitsijä tilaa myrkytyksen.

Lude eli lutikka jättää jälkeensä ulosteläikkiä.
Lude eli lutikka jättää jälkeensä tummia ulostepilkkuja.

7. Torakka

Tuntomerkit: Torakat ovat vaihtelevan kokoisia, väriltään ruskeita tai kellertäviä. Niillä on leveä ja litteä ruumis, jalat ovat ulospäin suuntautuneet, pitkät ja ohuet. Torakan etuselkä on suuri ja kilpimäinen, ja eläimellä on pitkät tuntosarvet.

Torakka eli russakka saapuu asuntoon useimmiten ulkomaanmatkan tuliaisena. Litteän muotonsa takia torakka on mestari piiloutumaan pieniinkin rakoihin ja koloihin.

Torakoiden torjunta on syytä tehdä huolella, sillä ne pilaavat elintarvikkeita ja levittävät tauteja. Torakat kannattaa hävittää kerralla koko taloyhtiöstä. Hallituksen tehtävänä on tilata tuholaistorjuja paikalle.

Lähteet: Isännöintiliitto, Helsingin kaupungin sisätilojentuholaiset.fi-sivusto, Hyönteismaailma.fi, Kodin kutsumattomat vieraat -opas (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2010), Martat.fi, Isännöintiliiton jäsenohje tuholaisista

Lue myös: Miten suojata taloyhtiön pensaat jyrsijöiltä?

Lue myös: Lutikkamyrkytykset johtivat vuokrasopimuksen irtisanomiseen

Pi Mäkilä

Kirjoittaja: Pi Mäkilä

Asuminen on yksi elämämme tärkeimmistä osa-alueista. Siksi on tärkeää, että omassa kodissa ja taloyhtiössä on viihtyisää. Minua kiehtovat erityisesti asumismukavuuden parantamiseen, piha-alueisiin, remontointiin ja sisustamiseen liittyvät aihealueet.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Pi Mäkilä →

Artikkeli ilmestynyt Kotitalo-lehden numerossa 5/2021

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Arki Tuholaiset Vastuu Vuokra-asuminen