Onnellinen mies

Matias Toivonen sai asunnon Vailla vakituista asuntoa ry:n tuella.

Suomessa on 7 450 koditonta. Yksi heistä oli Matias Toivonen. Jos tukitoimia olisi enemmän, kenenkään ei tarvitsisi elää kadulla.

Vihreä karvamatto, ystävältä. Ruskea nojatuoli, Vailla vakituista asuntoa ry:ltä, Wilbur Smithin Monsuuni, bussipysäkiltä. 44,5 neliötä omaa tilaa vuokrakodissa Helsingin Itäkeskuksessa, kolmas kerros ja oma parveke. Näkymää metsään ja urheilukentille.

Toivonen pitää 44,5 neliön kodistaan hyvää huolta.

−On mukava tiskailla, laittaa ruokaa ja istuskella nojatuolissa. Perusasioita, ne ovat elämässä tärkeintä, sanoo Matias Toivonen.

Hänellä on ollut koti nyt kolme vuotta. Sitä ennen hän asui seitsemän vuotta Kotkankadun päihderiippuvaisia kuntouttavassa huoltokodissa, ja sitä ennen vuosia ensisuojaparakissa Helsingin Herttoniemessä. Välillä hän eli pitkiä aikoja kadulla. Tien päälle hän päätyi, kun sai häädön Nummelan kunnan vuokra-asunnosta kolmetoista vuotta sitten.

Tyypillistä asunnotonta ei ole

Vailla vakinaista asuntoa ry:stä (VVA) kerrotaan, että Suomessa elää miltei 6 700 ihmistä ilman vakinaista asuntoa, suurin osa pääkaupunkiseudulla. Kolmasosa asunnottomista on työssäkäyviä, neljännes nuoria, ja nuorista valtaosa on miehiä.

− Kalliit vuokrat ja pienet palkat ajavat ihmiset ahdinkoon, esimerkiksi hoitoalalla työskenteleviä meidän tuen piirissä on paljon, on myös yrittäjätaustaisia ja akateemisesti koulutettuja, kertoo VVA ry:n asumisneuvoja Ulla Pyyvaara.

Hankalan tilanteen laukaisee usein avioero, mielenterveysongelma, masennus tai alkoholi.

Pyyvaara on toiminut VVA ry:n asumisneuvojana 11 vuotta. Hän on VVA:n ainoa asumisneuvoja, eikä kaikkia apua tarvitsevia ehditä auttaa. Pyyvaara tapaa 94 entistä tai nykyistä asunnotonta per kuukausi. Hän auttaa ihmisiä löytämään vuokra-asunnon sekä jo asunnon löytäneitä pitämään kodin. Pyyvaara auttoi myös Toivosta.

Syyttömänä syntymään

Toivonen pelasi lapsena jääkiekkoa Helsingin Jääkiekkoseurassa ja kävi Ressun kansakoulun. Toivosella on kaksi pikkusiskoa, ja perhe rakensi omakotitalon Vihtiin. Molemmat vanhemmat joivat, ja viisitoistavuotiaana Toivoinenkin tarttui pulloon.

Lapsena jääkiekkoa pelannut toivonen seuraa lajia edelleen.

Lukio jäi kesken, ja Toivonen teki pätkätöitä muun muassa kirjakustantamon myyntiedustajana, ojankaivajana rakennuskonttorissa ja Volkswagenin varaosamyyjänä. Hän opiskeli laitoshuoltajaksi ammattioppilaitoksessa ja työskenteli jonkin aikaa Hesperian sairaalassa.

Kodin Toivonen menetti 52-vuotiaana. Häätö tuli yllätyksenä, varoituksia hän ei muista saaneensa, ja aikaa tavaroiden pakkaamiseen annettiin kaksi tuntia. Kaikki sujui rauhallisesti, ja mies pakkasi lätkäkassillisen omaisuutta mukaansa. Esimerkiksi osamaksulla ostettu kotistudio jäi.

− Metelin takia se tuli. Alkoholin käyttö oli ollut runsaanlaista, ja radiota oli soitettu liian kovalla.

Toivonen lähti kohti Helsinkiä, koska hän arveli, että pieneltä paikkakunnalta asuntoa olisi mahdoton löytää. Hän päätyi Herttoniemeen, jossa joku neuvoi yöksi Helsingin kaupungin ensisuojaparakeille Sahaajakadulle. Siitä tuli Toivosen tukikohta: lattialla patja, ja patjan vieressä lätkäkassi. Riesana olivat väkivalta ja varastelu. Välillä hän vietti pitkiä aikoja paljaan taivaan alla.

− Pahinta olivat nälkä, kylmyys, yksinäisyys ja se, ettei ole intimiteettiä. Piti pysyä koko ajan liikkeessä.

Apua tarjolla aiempaa vähemmän

Suomessa yhä useampi on VVA ry:n mukaan vaarassa menettää kotinsa ja joutua kadulle. Tämän on huomannut myös helsinkiläisen Isännöinti Saudit Oy:n toimitusjohtaja Sinikka Ahola.

Toivosella ei ole omia lapsia. Kuvassa sylissä on sukulaislapsi.

Hän kertoo, että ongelmia on alkanut ilmetä erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Asukkaat vanhenevat ja sairastavat, ja nuoremmillakin on aiempaa enemmän mielenterveysongelmia.

− Ennen pystyi soittamaan sosiaalityöntekijälle tai poliisille. Nykyään apua saa niukemmin, hän kertoo. Apua tarvitsevat jätetään pärjäämään itsekseen.

Kun viranomaisresurssit hupenevat eikä tukitoimia ole riittävästi, asukkaiden ongelmat tulevat isännöinnin työpöydälle. Avunpyyntö tulee usein tutulle isännöitsijälle, tai isännöitsijä huomaa lisäavun tarpeen.

Ahola yrittää itse tehdä kaikkensa, etteivät ihmiset joutuisi kadulle hankalissa tilanteissa. Hän pyrkii aina ensisijaisesti ratkaisemaan asioita esimerkiksi valitustilanteissa sovittelemalla.

− Välillä soitellaan ympäri ämpäri, jotta saadaan ihminen kotiin ja sinne joku, joka voisi huolehtia, jos ihminen ei itse kykene.

VVA ry:n asumisneuvonta on yksi tukitoimi, joka helpottaa isännöinnin työtä. Se ennaltaehkäisee kodittomuutta ja auttaa arjessa niin, että ihmiset saavat pitää asuntonsa. Esimerkiksi asumisneuvoja Pyyvaara auttaa hakemusten täyttämisessä, tekee puoltoja potentiaalisille vuokranantajille ja neuvoo kaikissa arkisissa asioissa. VVA tarjoaa asunnottomille yösijaa ja syötävää, mutta auttaa myös esimerkiksi kalusteiden ja astioiden hankkimisessa.

Isä kuoli, hymyillen

Toivonen ei ajatellut löytävänsä asuntoa enää koskaan. Kerran hän tapasi Ulla Pyyvaaran VVA ry:n yökahvila Kalkkersissa, ja Pyyvaara alkoi tiedustella hänen tilanteestaan.

Toivonen on asunut omassa kodissaan reilut kolme vuotta.

Ulosotot oli hoidettu, ja Toivosella oli Kotkankadun huoltokodin kautta saatu edunvalvoja. VVA tekee yhteistyötä Y-säätiön kanssa, joka vuokraa asuntoja ihmisille, joiden ei ole helppo löytää kotia. Sitä kautta vuokra-asunto löytyi.

− Olin niin innoissani, kun pääsin pois Kotkankadulta, etten osannut aluksi tullakaan tänne. Saatoin vain kulkea pitkin moottoritien reunaa, asia oli vaikea sisäistää.

Toivosen isä kuoli viikko sen jälkeen, kun Toivonen sai asunnon.

− Isä kuoli hymyssä suin, kun sai tietää, että pojalla on nyt koti.

Oma saunavuoro

Välillä Toivosen mielessä välähtää pelko kodin menettämisestä. Siksi hän on pari kertaa soittanut isännöintiin ja varmistanut, ettei valituksia ole tullut, eikä niitä ole. Hän myös keskustelee naapureiden kanssa, sillä ”puhumalla asiat selviävät”.

Myös vuokranantajaltaan Y-säätiöltä hän on välillä varmistanut, ettei siellä ole mitään häntä vastaan. Eikä siellä ole.

Kesällä tuli kolme vuotta täyteen tässä kodissa, ja Toivonen aikoo taistella kotinsa puolesta.

− Tärkeintä on terveys, ja sitten tulee koti. Jos ei ole kotia, ei ole kohta terveyttäkään.

Siisteydestä nauttiva Toivonen muistelee asunnottomuutensa ajalta lämmöllä tukipaikkaa, josta sai silloin tällöin pientä rahasummaa vastaan saunan, puhtaat vaatteet ja ruuan.

Nyt hänen kotitalossaan on sauna, ja hänellä on oma tiistai-illan saunavuoro.

Vaikka selkä on ”sökö”, menneisyyden repussa jonkin verran roinaa ja mukana edelleen monenlaista muuttujaa, kaikki on nyt hyvin.

− Mä olen, niin kuin Pepe Willberg laulaa, mä olen onnellinen mies.

Koti kuuluu kaikille -kampanja

Isännöitsijät kohtaavat paljon ihmisiä, joita asunnottomuus uhkaa. Siksi Isännöintiliitto ja Kotitalo haluavat tukea asunnottomuutta ehkäisevää työtä.

Isännöintiliitto ja Kotitalo-lehti hankkivat varoja Vailla vakinaista asuntoa -yhdistykselle. Kerätyt varat käytetään VVA ry:n asumisneuvontaan ja asukastukityöhön, joka auttaa ihmisiä pysymään kiinni normaalissa arjessa ja pitämään kotinsa.

Jokaisesta Kotitalon uudesta tilauksesta lahjoitetaan tähän työhän 10 euroa. Lisäksi rahaa voi lahjoittaa suoraan.

Katso lisätiedot Isännöintiliiton kampanjasivulta.