Elämä on jatkuvaa muutosta. Pienet muutokset ovat osa arkea. Uusi elämänvaihe on tunnistettavissa sen herättämästä stressistä.
– Mieli joutuu omaksumaan uusia ajattelu- ja toimintatapoja muutostilanteessa, ja stressi helpottaa tätä prosessia, sanoo psykologi Sanna Aulankoski.
Stressi voi olla sekä positiivista että negatiivista. Positiivinen stressi kestää kohtalaisen lyhyen aikaa ja auttaa ottamaan omat voimavarat käyttöön. Stressi muuttuu negatiiviseksi, jos se pitkittyy, eikä siitä palaudu. Myönteinen stressi ei heikennä terveyttä vaan auttaa keskittymään oleelliseen. Esimerkiksi rakastuminen nostaa kehon keskeisen stressihormonin, kortisolin, tasoa.
Mieli joutuu omaksumaan uusia ajattelu- ja toimintatapoja muutostilanteessa.
Stressiä voivat aiheuttaa monenlaiset muutokset. Psykologiassa muutokset jaetaan luonnollisiin ja traumaattisiin kriiseihin.
Luonnollisia kriisejä ovat elämään kuuluvat käänteet, kuten lapsuudenkodista irtautuminen, lapsen syntymä ja eläkkeelle jääminen sekä mahdolliset vastoinkäymiset, kuten työttömyys tai taloudelliset huolet. Traumaattisen kriisin aiheuttaa äkillinen kielteinen tapahtuma, esimerkiksi vakava onnettomuus tai läheisen yllättävä kuolema.
Muutoksen seuraukset
Silloin, kun muutos on tiedossa, siihen voi valmistautua ennalta. Kannattaa miettiä, millaisia konkreettisia ongelmia muutos voi tuoda tullessaan ja selvittää, miten niitä voi ratkoa. Etukäteen voi pohtia, millaista arki tulee olemaan muutoksen jälkeen.
Uuteen elämänvaiheeseen liittyy monia käytännön asioita, joista on huolehdittava, jotta muutos onnistuu. Käytännön asioiden ohella muutos koskettaa usein myös omaa identiteettiä. Esimerkiksi työn menettäminen, eläkkeelle jääminen tai vaikka muutto omakotitalosta kerrostaloon haastaa pohtimaan sitä, kuka minä olen ja millaisia rooleja minulla on.
Kun roolissa tapahtuu muutos, se koskettaa myös identiteettiä.
Roolilla tarkoitetaan ihmisen omaksumaa toimintamuotoa tietyssä tilanteessa. Meillä kaikilla on useita rooleja elämämme aikana, kuten lapsen, vanhemman, puheenjohtajan tai osakkaan roolit.
– Kun roolissa tapahtuu muutos, se koskettaa myös identiteettiä. Esimerkiksi, kuka minä olen, jos minulla ei ole enää työtä, aviopuolisoa tai lasta, jota hoivata? Mitä niiden tilalle tulee?
Muutokseen voi valmistautua miettimällä, mistä kaikesta joutuu luopumaan ja mitä saa tilalle. Luopuminen saattaa herättää surua, joka vaatii aikaa ja työstämistä. Sopeutumisen kannalta oleellista on hyväksyä suru ja haikeus siitä, että uuteen elämänvaiheeseen astumalla jättää taakseen väistämättä arvokkaita ja hienoja asioita.
Uusi elämänvaihe sisältää riskejä ja mahdollisuuksia
Osa elämänmuutoksista edellyttää päätöksiä. Isojen päätösten tekeminen ei ole aina helppoa. Se voi olla pitkä prosessi, jonka päättyessä ei välttämättä edelleenkään tiedä, onko muutos, kuten avioero tai asuinpaikan vaihto hyvä vai huono ratkaisu.
Muutoshalukkuus on yksi persoonallisuuden piirteistä. Se on melko pysyvä ominaisuus. Jokainen meistä sijoittuu tämän taipumuksen suhteen muutosjanalla välille 1–10. Ykkönen edustaa henkilöä, joka kaipaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta, eikä halaja uusia virikkeitä. Kympin kohdalle sijoittuvat ne, jotka rakastavat muutosta ja tylsistyvät ilman uusia haasteita.
Joskus muutoksen tekeminen sekä houkuttelee että pelottaa. Muutoksen pelkoon voi myös sekoittua rajoittavia uskomuksia, kuten ”en ole ennenkään onnistunut” tai ”minusta ei ole tähän”. Ne sulkevat elämästä hyviä asioita pois.
Ajan kuluessa lähes kaikista muutoksista voi löytää sellaista uutta, mikä tuntuu kivalta tai ainakin hyödylliseltä.
Uuteen astuminen voi pelottaa myös siihen liittyvien riskien vuoksi. Esimerkiksi huoli taloudellisesta pärjäämisestä tai läheisten selviämisestä voi jarruttaa muutoksen tekemistä. Joskus on vain pakko ottaa riskejä päästäkseen eteenpäin. Peloista ja toiveista puhuminen auttaa päätöksen tekemistä.
Kaikki muutokset, kuten sairastuminen, eivät ole omasta valinnasta ja päätöksenteosta kiinni.
– Ajan kuluessa lähes kaikista muutoksista voi löytää sellaista uutta, mikä tuntuu kivalta tai ainakin hyödylliseltä, sanoo Sanna Aulankoski.
