Myytti: Kaupunkitila on yhteistä tilaa

Kaupunkitila on yhteistä tilaa, vaikka jokamiesoikeudet ei kaduilla, toreilla, puistoissa ja aukioilla päde. Kaupunkitila on kaikkien käytössä, kunhan ei omalla käytöllään haittaa muiden käyttöä.

Suomalaiset saisivat hyödyntää oikeuttaan nykyistä rohkeammin, sillä esimerkiksi taidetempauksia, mielenosoituksia ja muuta elävää elämää mahtuisi kaduille hyvine ja huonoine puolineen enemmän. Juuri sitä mitä ihailemme ulkomailla matkustaessamme.

Mitä tahansa kaupunkitilassa ei voi tehdä: käyttöä ohjaavat lait, järjestyssäännöt ja kaavoitus. Asiat voivat olla luvanvaraisia, kiellettyjä tai ilkivallaksi luokiteltavia. Kaupunkitila heijastaa valtasuhteita, arvoja ja päätöksiä siitä, kuka ja mitä saa olla esillä ja mitä ei.

Esimerkiksi graffitit ovat juridisesti kiellettyjä kaupunkitilassa – ellei niille ole osoitettu sallittua paikkaa – ja siksi kaupunkitilan omistaja, kuten kaupunki, saa halutessaan poistaa ne. Kulttuurisesti asia on monimutkaisempi: graffitit ovat monen mielestä ääni niille, joilla ei muuten ole tilaa tai lupaa näkyä.

Asukas voi vaikuttaa kaupunkikuvaan parhaiten osallistumalla kuulemisiin, tekemällä aloitteita ja olemalla aktiivinen kaupunkitilan käyttäjä.

Myytin mursi Tampereen yliopiston julkisoikeuden professori Riku Neuvonen. Juttu on julkaistu alun perin Kotitalon printissä 2/26 Myytinmurtaja-palstalla.