Tunteet pois, kun ostat kotia taloyhtiöistä

Kirjoittanut Anna Malk 1.2.2018

Jos ostaisin nyt kodin taloyhtiöstä, en antaisi tunteiden tulla, en antaisi itseni hämääntyä: en täydellisestä lattiasta, en pullantuoksusta, en lempitapeteista, en näkymästä metsään ja merelle. Pelaisin alkuun pelkällä järjellä, ja selvittäisin kylmänviileästi nämä kolme asiaa:

  1. Onko taloyhtiön talous kunnossa? Katsoisin tuoreimman tilinpäätöksen vastikeylijäämän: onko varautumisvaroja? Eihän vastike ole yllättävän korkea tai hälyttävän matala? Onko tontti oma vai vuokra? Onko muita tulonlähteitä kuin vastikkeet?
  2. Onko taloa pidetty kunnossa pitkin matkaa? Jos isännöitsijäntodistuksessa on huolellisesti dokumentoitu, systemaattisesti toteutettu korjaushistoria, hyvä. Lisäksi sieltä pitäisi löytyä tulevaisuus, eli kunnossapitosuunnitelma aikataulu- ja kustannusarvioineen vähintään kymmenen vuoden päähän. Entä pienet yksityiskohdat, ovathan ovenkahvatkin kunnossa?
  3. Onko taloyhtiössä toteutettu osakkaille talokysely ja laadittu sen pohjalta strategia? Haluavatko asukkaat samoja asioita kuin minä? Kuunnellaanhan osakkaita myös ensi vuonna, eli pääsenhän itsekin mukaan määrittelemään sitä, mihin asioihin meidän taloyhtiössä panostetaan?

Järkevyyteni huipuksi muistaisin, ettei ostohetken hinta ole koko totuus, vaan että maksan asuntoni vielä kolmeen kertaan korkoina, hoitomenoina ja korjauskuluina.

Ja entä jos kohdat eivät täyty, näkyyhän se asunnon hinnassa? Tai olenhan varmasti valmis yllätyksiin, ikäviinkin?

No, sitten antaisin vihdoin unelmanäkyjen tulla, sillä ilman niitä ei oikeasti rakenneta koteja. Kynttilänvalo, auringonlasku ja kesätuuli parvekkeella, minä ja hän, ja lasten äänet auringossa.

Anna Malk

Kirjoittaja: Anna Malk

Anna Malk työskenteli Kotitalo-lehden päätoimittajana ja Isännöintiliiton julkaisupäällikkönä kevääseen 2019 asti.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Anna Malk →

8 kommenttia

  1. Neljäs kerta saattaa tulla liian syvällisesti verkostuneesta isännöitsijästä ja siitä, että taloyhtiössä ajetaan esim. jonkin hallituksen jäsenen etua isossa remppahankkeessa. Vuosien varrella tulee laskua tästäkin.

    Ostajan on hyvä tutustua taloyhtiön hallitukseen. Onko taloyhtiöllä toimivaa hallitusta, vai onko taloyhtiössä perässä vedettävä nukkehallistus, jonka naruista isännöintsijä ja urakoitsijat nykii mielensä mukaan?

    Isännöintsijöitä tulee ja menee. On hyvä kuitenkin tutustua isännöitsijän taustoihin. Jos oikein hyvin käy, on isännöitsijä rakennusmestari, jota arvostetaan paikkakunnalla. Toisaalta isännöitsijä voi olla suuren isännöintitehtaan duunari, joka tekee liukuhihnatyötä kovalla kiireellä töitä. Yrityksen koko ei todellakaan takaa laatua, vaikka näin tietysti isot mainostaa.

    Uuden asunnon ostajan ei ole kiva huomata joutuneensa esim. taloyhtiöön http://www.museokatu.com, jossa taloyhtiötä johti palkittu isännöintiyritys ja suuri joukko hallitusammattilaisia. Helposti on yksin uppoavassa laivassa.

    Kannattaa käyttää omaa järkeä ja yrittää löytää riskit taloyhtiön johdossa. Ei pidä sokaistua alan markkinointipropagandasta.

  2. Lasten äänet…juu siinä kans eräs asia joka on hyvä ottaa huomioon asuntoa ostaessa. Laskee nimittäin sekä asumisviihtyvyyttä että asunnon arvoa aika huomattavssti, ja lisää myyntiaikaa. Tämä olisi myös näiden ipanoiden vanhempien hyvä muistaa ja ottaa naapurit huomioon!

  3. Lasten äänet kuuluu taloon, kunhan meno on normaalia. Se ei ole normaalia, jos vasaralla hakataan lattiaa. Meno on paljon kiinni kasvatuksesta ja kulttuurista. Toisten lapset on sisällä hiljaa ja touhuaa pihalla. Toisilla meno on vain yltyy sisällä.

    Talon ikä vaikuttaa ääniin. Jos on uusi talo eristyksen päällä olevalla betonilattialla, niin meljo hiljainen se on on.

    Kovin kriittinen jos on asunnon ostossa, niin jää asunto ostamatta. Parhaat paikat on jo rakennettu. Nyt tehdään tiukkaa täydennysrakentamista.

    Kovasti mainostetaan pitkäntähtäimen suunnitelmia ja täydellisesti remontoituja taloja. Huonolla tuurilla uudet remontit voi tulla kuitenkin melko pian.
    https://www.rakennuslehti.fi/2016/03/putkivuotoepidemia-pakottaa-uudehkot-taloyhtiot-laajoihin-saneerauksiin/
    Sitten ei asunnon ostajaa hymyilitä, kun on ostanut kalliilla hyväksi mainostetun asunnon ja alkaa iso remppa uudestaan.

  4. Mainitsette kolme asiaa, joista yksi on strategia!

    Olen tätä strategiaa kritisoinut ja kritisoin nytkin. Se on turha ja lisää turhaan hallintoa. Koska strategia ei ole lakisääteinen, se sitoo niin pitkään kuin toisin päätetään. Eli mitä jos asuntokaupan jälkeen stategia yllättäen muuttuukin ratkaisevasti, aletaanko riitelemään raastuvassa ja mikä on lakipohja?

    Korjaussuunnitelma lukee laissa, mielestäni ne asiat jotka strategiassa halutaan sanoa pitäisi kirjata lakisääteiseen korjaussuunnitelmaan tai yhtiöjärjestykseen.

    1. Turha tehdä numeroa asioista. Pieni taloyhtiö ja isännöitsijä voi itse sopia tavan kuinka pitkän tähtäimen suunnitelmat ja strategiat toteutetaan. Listataan lähivuosien korjaustarpeet selvästi. Tiedostetaan 10-30 vuoden ajalla olevat tarpeet, mutta ei mietitä niitä sen tarkemmin.

      Koko ajan tulee uusia asioita ylemmältä taholta “tilaamatta ja täytenä yllätyksenä”. Kannattaa kuulostella heti aluksi, eikä suin päin alkaa kaikkea touhottamaan. Hyvä esimerkki on energiatodistus. Paljon on OKT ilmoituksia, joissa vain todetaan, jotta sitä ei ole. Kumpi on parempi: laskennallinen kulutus, vain 10 vuoden ajalta sähkö- ja lämmityskulut Team Ahma-tarkkuudella?

    2. Ei touhoteta, ei. Tällä alalla on muotia kehitellä kaikenlaisia selvityksiä ja raportteja. Tuntuu varsinaiselta puppugeneraattorilta tämä asumisbusiness.

      Mutta : isännöintiliitto voisi alkaa ajaa “asumista” yhdeksi pakolliseksi aineeksi peruskouluun. Asunto vie melkein kaikki rahat, mutta silti aiheesta ei ole oikein mitään koulussa. Mielestäni se on ihmeellistä! Sekä as-oy että OKT asuminen. Tekniset ja juridiset alkeet ja miksei vähän alkeita pidemmällekin.

      Jos teoria ja käytäntö olisi laajasti paremmin tunnettu, erilaisten raporttien määrä vähenisi, tai ainakin niiden tekeminen helpottaisi.

      Ja varmaan se järkikin olisi helpompi ottaa käyttöön asuntokaupoilla.

    3. Koulutus pitäisi olla laajempaa. “Kansalaiskoulutus”, tai “Elämisen ABC”. Siinä olisi asumisen lisäksi esim. auton ostoon liittyvää, vakuutuksista, eläkkeistä, työmarkkinoista, sosiaalipalveluista. Kaikkea sellaista, mitä nuoret joutuu kokemaan/oppimaan.

      Kaikki tieto on varmasti jo olemassa, mutta se on hujan hajan joka paikassa. Pitäisi olla yksi luotettava paikka.

      Ongelma on koulutuksen ajankohta. Yläasteella mielenkiinto voi olla joskus liiman nuuhkimisessa ja energiajuomapulloissa. Paras aika voisi olla 16-18V. Tosin jotkut ovat pudonneet jo tuolloin kelkasta, kun eivät saa peruskoulua käytyä.

    4. Hei, asumisen opettaminen kouluissa olisi tärkeää. Aiemmassa tekstissäni “Kodin arvosta huolehtiminen rutiiniksi” kirjoitin, että asunto-omaisuuden hoitamisesta pitäisi tulla osa koulujen yhteiskuntaopin opetusta. Jatketaan asian ajamista!

Kommentointi on suljettu.

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Asuntokauppa Kunnossapito Taloyhtiöstrategia Yhtiövastike