Isännöitsijät lahjovat hallitusten puheenjohtajia ja remonttifirmat isännöitsijöitä. Näin rajusti väitti Kauppalehden Petri Koskinen viime viikolla, mutta unohti kertoa, mistä oli löytänyt moisen ”faktan”. Pitäisikö huolestua; ovatko Suomen 80 000 taloyhtiötä ja 700 isännöintiyritystä korruption partaalla?
Kerrataanpa aluksi, mikä ei ole korruptiota: isännöitsijä tuntee urakoitsijoita ja tietää, mistä kannattaa pyytää tarjouksia. Isännöitsijällä on luottokumppaneita, joiden työn jälkeen voi luottaa. Isännöintiyritys rakentaa palveluverkostoa ja tekee puitesopimuksia, ja parhaimmillaan saa ison asiakasmäärän avulla hyviä alennuksia asiakkaille. Tämä kaikki on osa isännöinnin ammattitaitoa ja hyvää palvelua.
Tutkimuksissa asiakkaat kehuvat isännöitsijöitä luotettaviksi. Mistä siis kumpuaa epäilys lahjuksista? Aina voi syyttää mediaa ja yksittäistapauksia, mutta yksi polku johtaa myös sylttytehtaalle.
Taloyhtiöissä ei ole totuttu tiedottamaan. Totta kai hallitus vaikuttaa salaseuralta ja isännöitsijä epäilyttävältä, jos näiden tekemisistä ei kerrota mitään muuten kuin kerran vuodessa yhtiökokouksessa. Asukkaat toivovat avointa asioiden hoitoa ja säännöllistä tiedottamista.
Taloyhtiöt ovat sähköisen asioinnin perässähiihtäjiä. Taloyhtiösivuja on käytössä vasta murto-osalla vaikka juuri ne olisivat tehokkain kanava lisätä läpinäkyvyyttä, esimerkiksi seurata taloyhtiön taloutta reaaliaikaisesti.
Kiinteistöliitto Pirkanmaan tuoreessa selvityksessä 97 % isännöitsijöistä ja 93 % puheenjohtajista sanoi, että viestintään ei ole varattu talousarviossa euroakaan. 72 % isännöitsijöistä ja 76 % puheenjohtajista myöntää, ettei taloyhtiön viestintävastuuta ole määritelty. Näillä eväillä tiedotus ei yksinkertaisesti toimi.
Luottamuspula on isännöintibisneksessä kohtalokasta, sillä isännöitsijällä on asiakkaan rahakirstun avain. Moni isännöintiyritys panostaakin jo tiedonkulun kehittämiseen ja tarjoaa mm. taloyhtiösivuja asiakkailleen.
Tutkimusten valossa ei näytä siltä, että taloyhtiöt ja isännöintiyritykset olisivat korruptiopesäkkeitä. Tiedonkulun ja tietämättömyyden ongelmavyyhtejä sen sijaan löytyy. Epäilysten hälventämiseksi suosittelen kaikille osapuolille aktiivista keskustelua ja tiedotusta. Isännöintiyritysten pitää kertoa rehdisti ja avoimesti verkostoistaan, toimintatavoistaan, palveluistaan ja hinnoittelustaan – näissä ei ole mitään hävettävää, saati salattavaa.
Lisäksi taloyhtiön päätöksenteosta, taloudesta ja toiminnasta pitää tiedottaa enemmän; perusasiatkin ovat monelle hämärän peitossa. Isännöintiliitto auttaa osaltaan tuottamalla valmista tiedotusmateriaalia.
Avoimuuden ja keskustelun edistämiseksi toivotamme Kauppalehden Petri Koskisen kollegoineen lämpimästi tervetulleeksi Isännöintipäiville 14.-16.9. Jyväskylään tutustumaan isännöitsijöihin ja alan toimintatapoihin. Luvassa on paljon tuoreinta tietoa ja antoisia kohtaamisia.
p.s. Myös Kaisa Leiwo kummastelee Kauppalehden kirjoitusta Turun Sanomien blogissaan, kannattaa lukea.
