Minut houkuteltiin ensimmäisenä hallitusvuotenani heti puheenjohtajaksi sillä perusteella, että nyt kun putkiremontti on tehty, homma on helppoa. Heti pestini alussa taloyhtiömme isännöintiyritys irtisanoi sopimuksen.
Mikäs siinä. Pyydetään tarjouksia, laitetaan hinnat taulukkoon ja valitaan houkuttelevin.
Vuoden 2005 paikkeilla isännöintiyritysten nettisivuista oli mahdoton päätellä juuri muuta kuin paikkakunta. Poimin muutaman lähimmän ja lähetin sähköpostia. Tarjouspyynnössä kerroin kerrostalomme osoitteen ja asuntojen määrän. Millä muulla voisi olla väliä?
Tarjouksia tuli kolme, ja kuukausihinnaltaan halvin yritys valittiin. Entinen puheenjohtajamme oli kuullut kehuja sen tietystä isännöitsijästä. Hänet halusimme, ja kun yritys tarjosi toista isännöitsijää, ilmoitimme että sopimusta ei tule ilman suosikkiamme.
Saimme tahtomme läpi, ja yhteistyö alkoi hyvässä hengessä. Todellisuudessa sen on täytynyt olla isännöitsijälle rankkaa, sillä hänellä oli jo kädet täynnä muita taloyhtiöitä. Emme olleet myöskään sopineet edellisen yrityksen kanssa taloyhtiön aineiston siirrosta, vaan uusi isännöitsijä joutui setvimään sitä entisen kanssa. Samaan aikaan yksi osakas piinasi hallitusta ja isännöitsijää esityksillään hankkeesta, joka oli hänelle maailman tärkein. Putkiremontista alkoi tulla jälkiselvittelyjä.
Tilanne kriisiytyi. Isännöitsijä paloi loppuun, ja tuuraajan kanssa hommia ei saatu rullaamaan. Parhaimmillaan hallituksen kokouksessa istui isännöintiyrityksestä kolme henkilöä toimitusjohtajaa myöten neuvottelemassa, miten jatketaan.
Kriisistä selvittiin kolmannen isännöitsijän kanssa, ja yhteistyö saman yrityksen kanssa on jatkunut toistakymmentä vuotta.
Mitä opin? Hyvä isännöinti edellyttää oikeaa resursointia, ja jos ei itse osaa kertoa tarpeistaan, kannattaa uskoa asiantuntijaa.
Kun tekee mieli vaihtaa isännöintiä, vilkaise Isännöintiliiton Hae isännöintiä -palvelu ja sen vinkit.
