Miten taloyhtiömaailmaan tuodaan tavoitteellisuutta?

Kirjoittanut Tero Heikkilä 9.10.2018

Kiinnostuin kesällä kirjasta Idiootit ympärilläni − Kuinka ymmärtää muita ja itseään? Siinä meidät jaetaan ihmisinä neljään värityyppiin erilaisten käyttäytymismalliemme mukaan. Olen itse selkeästi punaista tyyppiä, joka tavoittelee päämäärää suorasti, tehokkaasti ja kärsimättömästi. Minulle päämäärään pääseminen on sinne vievää polkua paljon tärkeämpi.

Ainakin meille punaisille taloyhtiön toiminta on tehotonta puuhastelua ilman päämäärää. Miksi?

Tavallinen taloyhtiö koostuu niin kaikista värityypeistä kuin ihmisistä erilaisine taustoineen. Kaikille taloyhtiön luulisi olevan tärkeä, mutta harva siitä oikeasti on innoissaan. Harva haluaa hallitukseen ja pääsääntöisesti kaikki sielläkin haluavat päästä helpolla.

Jostain syystä myös arvostus kaikkea taloyhtiön hyväksi tehtyä työtä kohtaan on alhaalla. Ekonomipunainen ei voi yksinkertaisesti ymmärtää, miksi kaikkia ei kiinnosta edes oma omaisuus. Eikö asian tärkeyttä ymmärretä tai tiedosteta? Vai eikö joitakuita oikeasti kiinnosta? Vai onko sittenkin niin, että hieno asunto-osakeyhtiöjärjestelmä ei toimikaan tai sitä ei käytetä, kuten se on suunniteltu?

Minusta kyse on noiden kaikkien syiden sekamelskasta, jossa viimeksi mainittu on painavin: Ideaalimallissa hallitus on osaava päättäjä, joka antaa johtajaisännöitsijän ammattilaisena hoitaa oman hommansa, antaa isännöinnille vastuun ja seuraa mittareista tulosta.

Reaalimaailmassa taas roolit ovat aivan sekaisin ja tuntuu, että kiistellään jopa siitä, kuuluuko muutosten tavoitteellisempaan taloyhtiön johtamiseen lähteä osakkaasta, hallituksesta vai isännöinnistä.

Pitäisikö jotain tehdä? Aivan varmasti. Minusta osaava isännöintipalvelu ottaa homman haltuun ja rakentaa osakkaita kuunnellen yhtiölle päämäärän ja seurantamittarit. Myynnin oppien mukaan osakas ei kuitenkaan osta ajatusta, ellei hän ymmärrä ensin asian merkityksellisyyttä ja että nykytoiminnassa on joku ongelma.

Nyt kannattaisikin aloittaa merkityskeskustelu jokaisessa taloyhtiössä. Muita ajatteleva puheenjohtaja ottaa tästä vastuun. Toimintamallit paljastavat, että on vielä selvittämättä, onko taloyhtiömaailma pyöreä vai pannukakku.

Tero Heikkilä

Kirjoittaja: Tero Heikkilä

Tero Heikkilä työskenteli Isännöintiliiton toimitusjohtajana 2018 loppuvuoteen asti.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Tero Heikkilä →

4 kommenttia

  1. Miten Tero näet Isännöintiliiton tilanteen ja johtamisen? Pitäisikö olla huolissaan? Eiköhän taloyhtiöiden tilanne oöe vähän monipuolisempi? Niitä on sentään melkein satatuhatta ja jokainen vähän erilainen. Miksi kirjan nimi on “Idiootit ympärilläni”? Tuntuiko sinusta siltä viime kesänä? Yrititkö vaikuttaaa siihen, minkälaiset “idiootit” Isännöintiliittoa johtavat? Vastaile nyt ensin näihin.

  2. Niin, millä on merkitystä. Mieleeni tuli väkisin kaksi uutista, melko tuoreita ja toinen tältä viikolta.

    Tuore uutinen kertoi taloyhtiöstä joka meni konkurssiin 5700€ riidan vuoksi. Ymmärtäisin juurisyyn olevan ymmärtämättömyys taloyhtiön hoidosta. Ammatti-isännöitsijää ei ollut, kuten kahden talon yhtiöillä ei koskaan ole.

    Hieman vanhempi uutinen kertoi yhtiöstä, joka teki päätöksen pihassa olevan kivimuurin korjauksesta. Osakas oli eri mieltä ja haastoi yhtiön oikeuteen. Yhtiön muuri, yhtiön rahat, yhtiön päätös, joten tottakai osakas hävisi ja joutui maksamaan 200000€. Tämäkin yhtiö oli pieni (muistaakseni kolme), eikä ollut ammatti-isännöitsijää.

    Hyvä isännöitsijä olisi varmaan ratkonut nämä pulmat. Pienissä taloyhtiöissä ammatti-isännöitsijöitä harvoin on kustannussyistä. Tässä on mielestäni suomen asunto oy asumisen yksi epäkohta, eikä suomessa tunnu olemassa sellaista tahoa joka näitä pienokaisia auttaisi. Josta takaisin kysymykseen : millä on merkitystä nimenomaan heille?

    Oma vastaus : osakkaiden osaaminen. Sillä on merkitystä. Se että osakkaat ymmärtävät lain pääpiirteet, muistavat yhtiöjärjestyksen (lähes) ulkoa ja seuraavat alan keskustelua ja pitävät osaamisensa riittävänä. Jos lähdetään siitä, että osakkaiden ei tarvi osata mitään vaan he voivat perusasioissakin luottaa ammattilaiseen, juuri sehän niitä riitoja saa aikaan. Samalla kun oma ymmärrys lisääntyisi, lisääntyisi kiinnostus omaan omaisuuteen, arvostus taloyhtiön asioihin, ja vähentyisi kiistely rooleista. Isännöitsijätkin pääsisi helpommalla.

    Tällaista osakkaan osaamiseen liittyvää keskustelua ei suomessa käydä. Alan ammattilaiset ajavat oman ammattiryhmänsä etua. Eli mielestäni isännöintiliittokin voi olla osaltaan syypää näihin mainittuihin ongelmiin.

    1. I talk to myself… kahvitauolla hesarin kimppuun ja:

      https://www.hs.fi/koti/art-2000005862010.html

      Enkö omistakaan autopaikkaani?! No shit, sherlock. Et. Etkä oikeastaan asuntoasikaan. Tässähän sitä on tilaamaani juttua asunto-osakeasumisen perusteista. Osa 1. Mitä omistat? Kysyjänä eläkeläinen.

      Näistä perusteista voisi kirjoittaa lisää, ja loputtomasti. Strategiat, visiot ja merkityskeskustelut sitten jatko-osaan.

  3. Hyviä kommentteja Pienisännöitsijältä. Omien havaintojeni pohjalta seuraavat kaksi oivallusta johtaisivat jo pitkälle:

    (i) Osakkaat tajuaisivat hallituksen, isännöinnin ja huollon tehtävänjaon. Yllättävän usein asiat, jotka tosiasiassa kuuluvat huollolle, ohjautuvat ensin hallitukselle. Jos pihan lamppu on pimeänä, ikkuna rikki, naapuri metelöi tai auto on väärinpysäköity pihalle, ei soiteta huoltoon eikä isännöitsijälle vaan hallituksen puheenjohtajalle. Monet eivät ymmärrä, että pääsääntöisesti ennen hallitukselle soittamista otetaan yhteys isännöitsijään. Etenkin, kun hallitus usein valtuuttaa isännöitsijän hoitamaan talon asioita suhteellisen kokonaisvaltaisella valtakirjalla.
    (ii) Isännöitsijä sisäistäisi olevansa palveluammatissa. Oman hallitusurani pohjanoteeraus oli kaveri, joka copy-pastesi hallituksen esityslistat ja pöytäkirjat edellisestä kokouksesta ja laskutti hallituksen kokoukset aina samana päivänä – muttei kirjaimellisesti tehnyt yhtään mitään muuta hallitukselle tai asukkaille näkyvää. Lupaaminen kyllä onnistui: “Joo mä soitan huoltoon heti tän kokouksen jälkeen”. Toteutus jäi lähes aina puolitiehen. 2kk:n päästä erikseen kysyttäessä: “Kato hyvä kun muistutit, en oo vielä soittanut”. Ja 2kk:n päästä… Harvassa ammatissa voi veloittaa asiakkaita kuukausiveloituksella, jättää työt tekemättä ja vedota siihen, että kun tässä on näitä muita hommia niin paljon. Ja sairastelua, kun on flunssakausi. Ja kohta on sitä paitsi joulu.

    Isännöitsijänä pääsee todella pitkälle, kun tekee sovitut hommat ja omaa edes jonkinlaiset sosiaaliset taidot. Kun tällainen kaveri sattuu jostain löytymään ja perusasiat saadaan jiirin, on upeaa alkaa visioida taloyhtiön tavoitetilaa ja strategiaa, jolla siihen päästään.

Kommentointi on suljettu.

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Taloyhtiön johtaminen