Asuntoministeri Kimmo Tiilikainen väläytti joulukuussa, että isännöintialalle voitaisiin luoda rekisteröintivelvoite. Sääntelyn tavoitteena olisi kaiketi parantaa isännöinnin laatua ja luotettavuutta.
Isännöintipalveluita on hyvin saatavilla ja markkinat toimivat. Sääntelyllä tavoiteltavia asioita voidaan siis edistää muillakin keinoilla. Esimerkiksi isännöinnin ostamista pitäisi sujuvoittaa.
Tulevaisuudessa ostaminen voi olla vielä nykyistäkin vaikeampaa, kun asiantuntijuuden vaatimukset laajenevat. Asunto-osakeyhtiölaistakaan ei ole apua, sillä isännöinnistä määritellään siellä vain minitaso, ja sekin epätarkasti.
Ostajalla, eli hallituksella, on siis suuri vastuu. Taloyhtiöiden tarpeet vaihtelevat esimerkiksi yhtiön koon, elinkaaren sekä osakas- ja asukasprofiilin mukaan. Kun valmista peruskaavaa isännöintiin ei ole, isännöintipalveluja tarjoavien yritysten on määriteltävä palveluidensa sisältö.
Taloyhtiöstrategioiden yleistyminen auttaa. Kun tiedetään, mihin taloyhtiö on menossa ja mikä asukkaille ja osakkaille on tärkeää, hallitus voi hankkia vaatimuksia vastaavaa isännöintiä.
