Hieman eksyneeltä vaikuttava vanhempi mies seisoi eräänä päivänä kotiin tullessani kerrostalomme oven takana. Hiljaa hän kertoi, että talossamme asui hänen tuttavansa, jonka luona hän oli muutaman kerran vieraillut. Hän ei tiennyt, oliko tuttava nyt kotona tai muistiko rapun ihan oikein. Hänellä ei ollut puhelinta, jolla olisi voinut soittaa.
Ovipuhelimeen ei vastattu, joten en uskaltanut päästää miestä sisään.
Harvoin lyhyt keskustelu tuntemattoman kanssa jää kuitenkaan mieleeni niin hyvin kuin tämä. Näin miehen hieman myöhemmin uudestaan kaupungilla, ja jonkin ajan päästä hän oli uudemman kerran ovemme takana. Tiesin jo, mihin hän oli menossa, joten päästin hänet sisään ja neuvoin tuttavan oven suuntaan.
Raha voi jakaa meitä kahtia. Jos itsellä on mahdollisuus asua hyvin, tehdä valintoja ja säästää, kaikilla ei ole.
Arki tässä ajassa voi olla hyvin erilaista eri ihmisten silmin katsottuna.
Monen työssä käyvän arki täyttyy helposti kiireisistä kalenterimerkinnöistä, harrastuksista, sen miettimisestä, mihin kaiken ylimääräisen tavaran saisi kierrätettyä, miten saisi itsensä pois ruudun äärestä, minkälaisia valintoja pitäisi tehdä tai mihin maailma on menossa.
Mutta toisilla ei ole puhelinta, toivottavasti on koti.
Oman kuplan ulkopuolelle on välillä hyvä katsoa ja vaikea nähdä. Mitä siellä tapahtuu, ja mistä ihmiset voivat ihan lähellä jäädä paitsi? Elääkö jossain sellaisessa todellisuudessa, joka ehkä näyttää toiselle joltain muulta kuin miltä se itselle tuntuu?
Raha voi jakaa meitä kahtia. Jos itsellä on mahdollisuus asua hyvin, tehdä valintoja ja säästää, kaikilla ei ole. Ja asiat voivat muuttua. Se on hyvä muistaa. Myös silloin, kun asioista päätetään tai jaetaan talousneuvoja. Muistetaan se myös taloyhtiöissä.