Maistuisiko oman maan porkkana?

Kirjoittanut Kati Valjus 28.4.2023

Taloyhtiön piha on kaikkien yhteinen, ja samalla hassusti ei-kenenkään. Jotta asukkaat kokisivat sen omakseen, se pitää jotenkin ottaa haltuun, kirjoittaa toimittaja Kati Valjus.

Taloyhtiön pihalla sijaitsevassa viljelylaatikossa on idullaan porkkanaa, lehtikaalia ja herneitä. Sadonkorjuuseen on vielä pitkä matka, mutta jo nyt ne tuovat iloa.

Taloyhtiöiden pihojen käyttötarkoitus on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Tässäkin 1950-luvulla rakennetussa pienkerrostalossa on joskus ollut pihan perällä huussit ja jokaisella perhekunnalla oma, reilun kokoinen kasvimaatilkku. Sotien jälkeisellä jälleenrakennuskaudella, jolloin talotkin rakennettiin osin jämälaudasta, yhtiön pihamaa on ollut tärkeä omavaraisuuden antaja. Potut ja marjamehut säilöttiin viileisiin kellareihin. Kellarikomeroiden perunalaarit muistuttavat tuosta ajasta yhä. Pihan rönsyilevät raparperit ja valtavat marjapensaat saattavat hyvinkin olla noilta ajoilta.

Tämän päivän pihan tehtävä on toinen. Taloyhtiön piha on kaikkien yhteinen, ja samalla hassusti ei-kenenkään. Jotta asukkaat kokisivat sen omakseen, se pitää jotenkin ottaa haltuun – vaikkapa sitten omalla viljelylaatikolla. Idea niihin tuli asukkailta itseltään: voitaisiinko hankkia muutama lavakaulus, joissa jokainen voisi viljellä jotain pientä? No tottahan toki! Talkoopäivänä haettiin lavakaulukset ja multasäkit, jotta hekin, joilla ei ole autoa käytössään, pääsivät viljelyn makuun.

Samalla kunnostettiin Facebookin Roskalava-ryhmästä löytynyt kalusteryhmä ja pihan perälle unohtunut vanha keinu. Kun asunnoissa ei ole parvekkeita, on mukava ajatus, että voi istahtaa yhteiselle pihalle vaikkapa kuuntelemaan podcastia omavaraisuudesta.

Omavaraisuusajattelu nostaa päätään erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Kantar TNS:n Kotipuutarha-tutkimuksen mukaan jopa 60 prosenttia nuorista aikuisista ilmoitti lisäävänsä hyötykasvien viljelyä tulevana kesänä. En ihmettele. Itse viljellyssä porkkanassa on jotain voimauttavaa, alkukantaista suorastaan. Se palauttaa juurille.

Viljelylaatikkoajatuksesta on otettu koppia toisaallakin: pari vuotta sitten valmistuneen uudistalon pihalla ei ole samanlaista historiaa kuin 50-luvun pihalla, mutta sielläkin viljelylaatikot nököttävät sulassa sovussa minigolf-radan kanssa. 

Näyttää siltä, että laatikot parantavat ainakin asukkaiden ja pörriäisten viihtyvyyttä, ja lisäävät yhteisöllisyyttä.

Ihan vaan porkkanana.

Kati Valjus

Kirjoittaja: Kati Valjus

Olen toimittaja, yksityinen vuokranantaja ja itseoppinut kierrätysremontoija. Toimittajana haluan tarttua aiheisiin, jotka ovat itselleni merkityksellisiä, kuten ekologinen ajattelu, yhteiskunnan ilmiöt ja ihmisten välinen vuorovaikutus.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Kati Valjus →

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Piha