Kuinka paljon olisit valmis maksamaan omasta asumisestasi? Jotkut voivat puntaroida tätä paljonkin ja miettiä, kuinka paljon ja millä tavalla haluavat satsata asumiseensa. Osaa ihmisistä kysymys varmasti turhauttaa, sillä asumisen hinta on asia, johon he eivät voi vaikuttaa.
Auton kohdalla voi itse päättää, sijoittaako kaikilla herkuilla olevaan uuteen autoon vai ajaako vanhalla menopelillä, joka alkaa olla jo ehtoopuolella. Asumisessa tällaista vallinnanvapautta ei aina ole.
Asuminen on kallista, siitä ei pääse mihinkään.
Asumismenot on jälleen tutkittu.
Asumismenoja on jälleen tutkittu: suomalaisilla ne lohkaisevat jopa kolmanneksen käytettävissä olevista tuloista tulevina vuosina. Tämä käy ilmi Kiinteistöliiton ja Omakotiliiton Pellervon Taloustutkimuksella teettämän Asumisen kustannukset 2021 – tutkimuksesta. 19. elokuuta julkaistusta tutkimuksesta selviää, että asumismenot ovat kasvaneet reilusti erityisesti vuosien 2010–2016 aikana verojen ja maksujen korotusten, asuntojen ja vuokrien nousun sekä huonon tulokehityksen takia.
Kuulun niihin ihmisiin, joilla asumismenot vievät hieman vajaan kolmanneksen tuloista. Asumisen hinta voisi olla pienempi, jos voisin tehdä valintoja vain itseäni ajatellen. Mutta en voi, kuten ei moni muukaan.
Kuulun siihen koko ajan kasvavaan ryhmään aikuisia, joiden lapsi asuu vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan. Tämä monella tavalla ideaali ratkaisu tarkoittaa sitä, lapsen koulun, ystävien ja harrastusten takia vanhempien on hyvä asua lähellä toisiaan. Vaikka oma mieli halajaisi muualle, lapsen etu painaa omassa puntarissani huomattavasti enemmän kuin omat mielihaluni.
Jos voisin ajatella täysin itsekkäästi, asuisin Uudenmaan maaseudulla pienessä talossa lähellä hevostalleja. Etätyöt sujuisivat sieltä yhtä hyvin kuin helsinkiläisestä lähiöstä ja tarvittaessa hurauttaisin toimistolle Helsingin keskustaan 45 minuutissa omalla autolla. Työmatkaan menisi todennäköisesti sama aika kuin nyt, kun kuljen parilla julkisella ja kävelen osa matkasta. Harrastus olisi siellä missä minäkin ja introvertin mielenrauha todennäköisesti parempi kuin ihmisten ympäröimänä taloyhtiössä.
Kun mietitään asumisen hintaa, siihen liittyy muutakin kuin itse asunto.
Kun mietitään asumisen hintaa, siihen liittyy muutakin kuin itse asunto. Etenkin suurissa kaupungeissa maksetaan asumisen lisäksi lähellä olevista palveluista: monista ruokakaupoista, päiväkodeista ja kouluista, harrastusmahdollisuuksista, monipuolisesta julkisesta liikenteestä, kahviloista ja ravintoloista ja niin edelleen. Siis asioista, jotka helpottavat päivittäistä elämää monella tavoin.
Ristiriita tulee, kun maksaa asumisensa yhteydessä palveluista, joita ei tarvitse. Veikkaan, että monet ihmiset eri elämäntilanteissa voivat samaistua tähän. Paljon puhutaan koronan aiheuttamasta maaseudun vetovoimasta ja kerrotaan esimerkkejä siitä, kuinka työssäkäyvät ihmiset vaihtavat kaupunkiasumisen maaseudun rauhaan. Tämä on mahdollista niille, joilla ei ole sidonnaisuuksia. Kaikki eivät voi vastata maaseudun kutsuun.
Tässä välissä haluan huomauttaa, että olen onnekas: Minulla on riittävän kokoinen mukava asunto, jonka kustannukset eivät romuta talouttani. Minulla ei siis ole oikeita huolia, ainoastaan elämänlaatuun liittyviä haaveita ja toiveita.
Olisinko oikeasti onnellisempi omassa tuvassa taloyhtiöasunnon sijaan? Uskon niin siitäkin huolimatta, että oma talo on jatkuva työmaa, jossa itse pitää laatia realistinen PTS eli pitkän tähtäimen korjaussuunnitelma. Muutto omakotitaloon paljastaisi nopeasti myös sen, kuinka paljon kiinteistöhoito maksaa ja kuinka paljon sen eteen pitää tehdä itse töitä. Taloyhtiössä tämä kaikki, muun muassa auraus, korjaukset ja vuotavat vesikalusteen, on hoidettu. Harvoin asukas kiinnittää niihin edes huomiota, kiitos hyvän isännöinnin ja hallitustyön.
