Taloyhtiön putkiremontti teki isännöitsijästä arjen enkelin

Kirjoittanut Marjut Joensuu 23.12.2016

Konkari-isännöitsijä kertoi pysäyttävän tarinan eräästä putkiremontista. Iäkäs ja huonokuntoinen mies kieltäytyi itsepäisesti lähtemästä pois putkiremontin jaloista, koska ei halunnut maksaa sijaismajoituksesta. Putkiremonttiurakoitsija ei voinut aloittaa asbesti- ja purkutöitä, kun asunto ei ollut tyhjänä. Urakka uhkasi tyssätä.

Vanhus ei vaikuttanut oikein pärjäävän yksin, joten isännöitsijä otti yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyysi apua. Sosiaalitoimi nosti kädet pystyyn: heillä ei ollut mahdollisuuksia tehdä mitään.

Asunto piti saada tyhjäksi ja koska mikään kehotus ei toiminut, isännöitsijä pyysi poliisilta apua: voisiko poliisi turvallisuuden nimissä tulla hakemaan vanhuksen pois asunnostaan. Poliisi ei korvaansa lotkauttanut ennen kuin mutkan kautta kävi ilmi, että vanhuksella saattaisi olla asunnossaan aseita. Poliisi kävi hakemassa luvattomat aseet pois, mutta vanhus jäi asuntoon.

Nyt oli jo kiire, sillä urakoitsijan mittari raksutti viivästyssakkoa. Isännöitsijä sopi taloyhtiön hallituksen kanssa, että taloyhtiö maksaa vanhuksen majoituksen hotellissa ja perii kustannukset tältä myöhemmin. Isännöitsijä kävi pitkiä neuvotteluita vanhuksen kanssa ja lopulta sai tämän suostumaan evakkoon hotelliin.

Vanhuksella ei ollut omaisia lähialueella eikä hän huonojalkaisena olisi yksin päässyt liikkeelle. Isännöitsijä tarjoutui kuljettamaan vanhuksen hotelliin omalla autollaan. Isännöitsijän vaimo protestoi, koska vanhus poltti tupakkaa ketjussa ja henkilökohtainen hygieniakin oli vähän niin ja näin. Vaimo pelkäsi hajun pinttyvän autoon ikuisesti. Isännöitsijä päätti uhmata vaimoaan ja sai kuin saikin vanhuksen kuskattua hotelliin.

Kahden päivän päästä isännöitsijän puhelin soi ja hotellista ilmoitettiin, että he eivät voi pitää vanhusta siellä. Tämä oli polttanut sisällä ja muut asiakkaat valittivat hajuhaitoista. Isännöitsijä keskeytti muut työnsä ja alkoi selvitellä, mihin vanhuksen voisi viedä.

Syrjemmältä löytyi retkeilymaja, johon isännöitsijä seuraavaksi kuskasi vanhuksen. Retkeilymajassa tämä vietti jälleen pari päivää ennen kuin sai sieltäkin lähtöpassit sisällä tupakoinnin takia. Retkeilymajasta ilmoitettiin, että vanhuksen huone on ionisoitava ja siitä tulee lasku taloyhtiölle.

Isännöitsijältä alkoivat ideat loppua kesken. Lopulta vanhus keksi, että hän voisi majoittua omistamaansa autotalliin. Siellä oli sentään vesipiste ja sähköt. Autotallissa vanhus majaili sen aikaa, että pääsi takaisin asuntoonsa, joka tosin oli vielä pahasti putkiremontin kourissa. Isännöitsijä oli tehnyt urakoitsijan kanssa järjestelyjä niin, että vanhuksen asunnon osalta työt oli tehty ensin.

En osaa edes kuvitella, mitä vanhukselle ja putkiremontille olisi tapahtunut, ellei isännöitsijä olisi uhrannut aikaansa ja autonsa asian järjestelemiseksi. Mikään tässä tarinassa ei taatusti kuulu lakisääteiseen isännöintiin tai niihin palveluihin, jotka on määritelty isännöintisopimuksessa – saati isännöitsijän työnkuvassa. Toiminnallaan isännöitsijä pelasti taloyhtiön isolta ongelmavyyhdiltä ja mittavilta lisäkuluilta.

Isännöitsijä huolehti vanhuksesta silkkaa kiltteyttään. Jokainen ymmärtää, että vaativaa asiantuntijatyötä tekevä isännöitsijä ei mitenkään voi hoitaa taloyhtiöiden huonokuntoisia vanhuksia. Isännöitsijällä on tyypillisesti vastuullaan 20 taloyhtiötä ja niissä jopa 1000 asukasta.

Isännöintiyritysten kannattaisi kiireesti tuotteistaa vanhusten auttamiseen liittyviä lisäpalveluita. Se olisi ennen kaikkea meidän taloyhtiöosakkaiden etu. Elleivät vanhukset itse osta ja maksa näitä lisäpalveluita, ne lankeavat meidän osakkaiden yhteisesti maksettavaksi. Putkiremonttien lisääntyessä ja asukkaiden vanhetessa vastaavia tarinoita tulee lisää liukuhihnalta.

Yhä vanhemmat ja huonokuntoisemmat ihmiset asuvat kodeissaan ja se vaikuttaa väistämättä isännöinnin arkeen. Isännöinnin työmäärä on viime vuosina muutenkin ollut kovassa kasvussa. Yksi taustatekijä on se, että monia ennen viranomaisten hoitamia tehtäviä on siirtynyt taloyhtiöiden, eli käytännössä isännöinnin, kontolle. Tätä selvitetään lisää Kotitalossa 1/17, joka ilmestyy 9. päivä helmikuuta.

Levollista joulunaikaa ja säihkyvää uutta vuotta kaikkiin kotitaloihin!

Marjut Joensuu

Kirjoittaja: Marjut Joensuu

Marjut Joensuu työskenteli Isännöintiliiton johtajana ja vt. toimitusjohtajana maaliskuuhun 2019 asti.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Marjut Joensuu →

3 kommenttia

  1. Aivan mahtava tarina, ko. isännöitsijä on kyllä aarre taloyhtiölle.
    Useat meistä asukkaista ovat tyytymättömiä isännöitsijämme toimintaan.
    Hän on ylimielinen,eikä ole kykyä tai halua tehdä päätöksiä ja ratkaisuja meidän asukkaiden parhaaksi.
    Taloyhtiössämme on ollut minun asuinaikanani kylpyhuone- ja parvekeremontit , kummatkaan eivät ole menneet odotusten mukaisesti.
    Työ on hyvin paljon viivästynyt ja työn jälki huonoa
    Toivon,että taloyhtiömme vaihtaisi Isännöintifirmaa.
    Missä päin suomea tällainen Isännöinnin Kruununjalokivi mahtaa toimia ?
    Saisinko hänen yhteystietonsa ?
    Hyvin monet meistä asukkaista ottaisimme tiedon vastaan kiitollisena.

    Ystävällisin terveisin Irma Järvinen

  2. Hei! Tällaista isännöintiä ei tarvita. Vanhat pärjää paremmin, kun nuoret narkkarit. Tällainen kirjoittelu on tyhmää, kannattaisi käyttää aika paremmin. Nuoret ovat liemessä, kun kellään ei ole töitä. Aika muuttuu tosi nopeasti. Siltakodin kattoremontti ainakin maksoi ainakin puolet liikaa, eikä olisi tarvinnut tehdä ollenkaan, katto oli ihan hyvä, jostain syystä vaan se tehtiin. saisivat maksaa omista rahoistaan, ne jotka siitä määräsivät, kun tekevät olemattomia remontteja ja maksattavat muilla. ja menepä äänestämään, ne voittavat,joilla on rahaa liikaa ja saavat hyvin puhuttua, jollekin tuttavan firmalle töitä.

    1. Onko tämä Siltakoti se sama talo, jossa katto vuoti 9 vuotta yläkerran asuntoon ja taloyhtiö kieltäytyi korjaamasta sitä.

Kommentointi on suljettu.

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Korjaushanke Palvelut Putkiremontti