Lokakuun lopun Iltasanomista löytyi erinomainen nettiartikkeli ”Ovatko nollaenergiatalot uusi homepommi?” (30.10.2016), jossa käsiteltiin energiatehokkuuden nimissä tehtävää rakentamismääräysten kiristämistä kansankielellä. Suosittelen käyttämään pari minuuttia ja lukemaan Pasi Jaakkosen jutun.
Erityisesti minuun kolahti rakennusfysiikan professori Juha Vinhan toteamus tästä eduskunnan käsittelyssä olevasta säädöshankkeesta. Vinhan mukaan ”koko rakentamisen perinne, jossa ensin tutkitaan, ja sitten laaditaan ohjeet ja lopulta koulutetaan osaavat rakentajat ja vasta viimeisenä laaditaan velvoittavat määräykset, on käännetty päälaelleen”. Peppu edellä puuhun siis?
On selvää, että rakennusten tulee kestää terveinä vuosikymmeniä. Yhtä selvää on, ettei meillä tarvita yhtään uutta hometaloa. Nyt kuitenkin pelkona on, että säädettävät lähesnollaenergiarakentamisen (huh mikä sanahirviö) vaatimukset aiheuttavat myös tulevaisuuden taloihin sisäilma- ja kosteusongelmia. Tämä tarkoittaa lisääntyvää vastuukysymysten selvittelyä ja valitettavasti myös lisääntyviä rakentamisen ja asumisen riitoja. Asunto-osakeyhtiöissä vastuukysymysten selvittelystä ja reklamaatioiden hoidosta vastaa käytännössä isännöinti. Isännöinti kyllä hoitaa lisääntyneet työt, mutta lisää työtä tarkoittaa väistämättä lisää maksettavaa asukkaalle.
Riitoihin ja asumisen kustannuksiin liittyy juristin jatkopointtikin.
Valitettava tosiasia nimittäin on, että taloyhtiöt ovat rakentamisen riidoissa väliinputoajan asemassa, koska oikeusturvavakuutukset eivät kata rakennusvirheiden aiheuttamia riitoja. Toisin sanoen riski monimutkaisten ja näytöllisesti haastavien riitojen lopputuloksesta ja siten myös prosessin kuluriskistä on osakkeenomistajille usein liian suuri riski kannettavaksi. Ja tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että ei-niin hyvän-rakentamisen vastuunkantaja ei joudukaan vastuuseen.
Rakentamismääräysten laatimistapa, jossa ensin Vinhan kertomalla tavalla säädetään määräykset, ja niiden toimivuus tutkitaan vasta myöhemmin, hankaloittaa tilannetta entisestään. Pahin skenaario asunto-osakeyhtiön osakkaiden kannalta voisi olla se, että rakennuttaja ja/tai rakentaja (urakoitsija) pääsevät vastuusta, kun rakennuttaja on tuottanut ja urakoitsija rakentanut normienmukaisen, mutta homeessa olevan rakennuksen. Säädöskokeilun maksajiksi jäisivät siis tavalliset suomalaiset osakkeenomistajat. Ei hyvä, sanon minä.
Isännointiliitto nostaa edellä kerrottuja näkökulmia esiin myös ympäristöministeriölle annettavassa lausunnossaan nollaenergiarakentamisen asetuksista.
