Isännöintiala tunnetaan edelleen huonosti ja julkisuudessa törmää aika ajoin erilaisiin väärinkäsityksiin. Viimeksi Suomen Kuvalehti julkaisi mielipidekirjoituksen, joka perustui enemmän oletuksiin kuin tutkittuun tietoon. Tietoa isännöinnistä kuitenkin löytyy. Tässä muutama fakta, joista toivottavasti on iloa niin isännöintialaa seuraaville toimittajille kuin asiakkaillekin.

1. Isännöinti on pienten yritysten ala, jossa kilpailu on kovaa.

Isännöintiyrityksen voi perustaa kuka tahansa. Mitään rajoituksia alalle tulemiselle ei ole eikä suuria pääomia tarvita. Ennen riitti ruutuvihko ja kynä, nykyään tarvitaan sentään läppäri.

Alalla toimii Suomessa noin 700 yritystä, joista valtaosa on pieniä 3- 5 henkilöä työllistäviä perheyrityksiä. Isommilla kaupunkiseuduilla toimii lisäksi paikallisia 10-50 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Alalla toimii myös muutama valtakunnallinen yritys.

Vaikka yritykset ja yksiköt ovat pieniä, vain harva isännöitsijä tekee työtään yksin. Isännöintipalvelua tuottaa yrityksen koko henkilökunta, esim. kirjanpitäjät, kiinteistösihteerit ja tekniset asiantuntijat. Yksinyrittäjilläkin on apunaan verkostot. Digitaaliset ratkaisut tuovat alalle uusia palveluita ja uudenlaisia toimijoita.

Valinnanvaraa asiakkaille siis löytyy ja kilpailu on kovaa. Taloyhtiöillä on vapaat kädet ostaa isännöintipalvelua itselleen sopivimmalta yritykseltä.

2. Isännöitsijä on ammattiostaja.

Isännöitsijä on moniosaaja, joka ymmärtää taloyhtiön päätöksentekoa, taloutta ja kunnossapitoa. Kaikkea isännöitsijän ei tarvitse osata tai tehdä itse. Sen sijaan hyvät verkostot ovat välttämättömyys.

Viime syksynä kirjoitin siitä, miten isännöinnin ydinosaamista on tuntea palveluntarjoajat ja tietää, mistä taloyhtiön kannattaa hankkia palvelut. Päätökset hankinnoista tekee hallitus ja isommissa hankkeissa yhtiökokous.

Isännöintiliiton putkiremonttibarometrin mukaan tarjouksia pyydetään yleensä viisi tai enemmän. Pienissä hankinnoissa tarjouksia ei välttämättä kannata pyytää, jos luotettava tekijä on tiedossa. Kilpailutuksesta taloyhtiölle syntyvä lisäkulu on tällöin turha.

3. Isännöintipalvelun sisällöstä sovitaan isännöintisopimuksessa.

Isännöinnin palvelut ja merkitys ovat monelle taloyhtiöosakkaalle epäselviä. Siinä isännöintialalla on peiliin katsomisen paikka. Isännöintipalvelun sisällöstä ja hyödyistä ei yleensä ole viestitty taloyhtiöissä riittävästi.

Taloyhtiöille on tullut lukuisia uusia velvoitteita vuoden 2009 jälkeen. Entistä harvemmassa taloyhtiössä hallitus haluaa hoitaa näitä itse ja on sen sijaan päättänyt ostaa isännöintipalvelua.

Hallituksen vastuulla on varmistaa, että isännöintipalvelu vastaa taloyhtiön tarpeita. Ohjeita isännöinnin ostamiseen löytyy mm. Isännöintiliiton sivuilta.

4. Isännöitsijän työ on vaativaa – ja tärkeää.

Jos ala olisi sellainen kultakaivos kuin Suomen Kuvalehti antoi ymmärtää, alalle olisi paljon tulijoita. Rekrytoinnissa ryntäystä ei vielä näy. Isännöintiliiton kyselyn mukaan sopivia työntekijöitä ei varsinaisesti jonota isännöintiyritysten ovella.

Isännöinnin ammattilaiset -tutkimus kertoo, että isännöitsijän työ on monipuolista ja haastavaa ja päivät venyvät pitkiksi. Työn vaativuus ei näy alan palkoissa, sillä isännöitsijän tienestit ovat samalla tasolla kuin monella muullakin asiantuntijalla.

Jopa 10 prosenttia isännöitsijöistä jää eläkkeelle joka vuosi, joten uusia tekijöitä kaivataan. Tärkeää ja merkityksellistä työsarkaa isännöinnissä riittää. Alan ura- ja koulutusmahdollisuuksista löytyy tietoa isannointialalle.fi -palvelusta. Tervetuloa alalle!

Isännöintiliitto tutkii ja seuraa isännöintialaa.

Kerromme alan asioista isännöinnin asiakkaille mm. Kotitalo-lehdessä.

Palvelemme mielellään myös toimituksia. Kutsumme Suomen Kuvalehden ja muutkin isännöinnistä kiinnostuneet toimitukset mukaan alan tärkeimpään tapahtumaan Isännöintipäiville 6.-8.9. Tampereelle. Siellä voi tavata ison joukon isännöinnin ammattilaisia, kuulla paljon asiaa ja käydä antoisia keskusteluja.