Esitettiinkö yhtiökokouksessa yhden tai kahden ylimääräisen hoitovastikkeen keräämistä? Annettiinko ylimääräisen vastikkeen keräämiselle käyttökohde, vai oliko perustelu ”yhtiön talouden tasapainottamiseksi”?
Useimmiten ylimääräisen vastikkeen kerääminen on erittäin kannatettava idea. Hyvä esimerkki tästä on viime keväältä. Hallitus oli laskenut, että yhtiön repsahtanut jäteasema voitaisiin uusia moderniin syväkeräysversioon keräämällä osakkailta kaksi ylimääräistä hoitovastiketta. Kirsikkana kakussa hanke toteutettaisiin yhdessä naapuritaloyhtiön kanssa, jolloin kertakustannus olisi yhtiötä kohden pienempi ja jatkossa myös tyhjennyskuluissa ja roskarallissa säästettäisiin. Pankkilainan ottaminen näin pieneen hankkeeseen ei ollut järkevää, vaan hyvä tapa rahoittaa urakka olivat ylimääräiset vastikkeet.
Toisessa esimerkissä yhtiön hoitojäämä näytti miinusta eikä siirtyvää ylijäämääkään juuri ollut. Rahat oli syöty, eikä puskuria yllättävien menojen varalle ollut nimeksikään. Samaan aikaan oli tiedossa, että monet yhtiöön kohdistuvat kustannukset olivat nousussa. Päädyttiin siis keräämään ylimääräinen hoitovastike yhtiön talouden tasapainottamiseksi.
Hoitovastikkeen tulisi olla sillä tasolla, että sillä katetaan yhtiön juoksevat kulut, piste.
Kustannusten jatkuva nousu on tuskin keneltäkään jäänyt huomaamatta, ja uutiset Lähi-idästä ovat huolestuttavia. Polttoaineen hinnannousu vaikuttaa monen taloyhtiölle välttämättömän toimijan kustannuksiin. Korkojen nousu puolestaan vaikuttaa lainarahan hintaan, ja sitä usein tarvitaan isompiin korjaushankkeisiin.
Olen törmännyt tilanteisiin, joissa hoitovastiketta ei haluta korottaa, sillä matalampi vastike ”näyttää paremmalta” esimerkiksi mahdollisissa myyntiesitteissä. Tämä on tietysti inhimillistäkin: myynnissä roikkuvan asunnon eteen halutaan ehkä kääntää jokainen kivi. Tällöin ei kuitenkaan ajeta yhtiön vaan yksittäisen osakkaan etua.
Ei ole vastuullista taloudenpitoa, jos hoitokuluja pitää jatkuvasti ”tekohengittää” ylimääräisillä vastikkeilla. Hoitovastikkeen tulisi olla sillä tasolla, että sillä katetaan yhtiön juoksevat kulut, piste.
Nykyisessä taloussuhdanteessa kukaan ei ilahdu ylimääräisistä menoeristä. Keskituloisen on ehkä helppo joustaa muusta kulutuksestaan, mutta pienituloiselle eläkeläiselle tai tuensaajalle se voi olla mahdotonta.
Yritän aina muistutella, että taloyhtiön hallituksen jäsenten olisi hyvä edustaa mahdollisimman monipuolista jakaumaa talon asukkaista. Näin erilaiset näkökulmat ja elämäntilanteet pääsevät kuuluviin.
Taloyhtiöiden rikkaus on se, että meitä on siellä monenlaista porraskäytävän kuluttajaa. Muistetaan päätöksiä nuijittaessa, että myös asukkaiden kukkaron koko vaihtelee.
