Uusikin putkiremontti voi vaatia korjaamista – Miten on mahdollista, että viemärit eivät kestä niille laskettua elinkaarta?

Viime vuonna isännöitsijä Kaisa Astala helsinkiläisestä Isännöinti Luotsista törmäsi ongelmaan, jota ei pitänyt olla olemassa. Yhteensä neljässä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kerrostaloyhtiössä viemäriputket oireilivat pahasti, vaikka taloissa oli tehty kattavat putkiremontit vuosina 1995, 2007, 2011 ja 2015.

– On ollut huonosti vetäviä viemäreitä ja kaksi katastrofaalisen suurta viemäritukosta, joissa alimman huoneiston keittiön lavuaarista purskahtivat koko pystylinjan viemärivedet asuntoon. Molemmissa vahingot olivat noin 20 000–25 000 euroa, Astala kertoo.

Viemärit eivät tule
kestämään sitä elinkaarta,
joka niille on laskettu.

Kun viemäreitä tutkittiin, havaittiin, että viemärit olivat lähteneet ruostumaan sekä liitoskohdista että laajemmin sisäpuolelta.

– Jokaiseen näistä kohteista tulee seurantatutkimus muutaman vuoden päähän, jossa sitten otetaan kantaa, minkälainen sukitus tarvitaan. Viemärit eivät tule kestämään sitä elinkaarta, joka niille on laskettu, Astala sanoo.

Taloyhtiöiden osakkaat ovat vihaisia, koska putkien oletettiin kestävän puoli vuosisataa. Sukitus maksaa satoja tuhansia euroja pienessäkin kerrostaloyhtiössä. Astala kertoo, että putkiremonteissa oli käytetty erittäin kokeneita suunnittelijoita ja valvojia. Putkivalmistajat olivat maailman suurimpia alallaan. Miten on mahdollista, että näin voi silti käydä?

Osa viemäreistä ruosteessa

Tekninen asiantuntija Kari Halmi putkistojen kuntotutkimuksia tekevältä Caverionilta on ollut alalla 22 vuotta ja myös kouluttaa uusia asiantuntijoita putkien kuntotutkimusten tekoon. Hän sanoo, että ilmiö on tuttu.

– Samaa ongelmaa on 1990-luvun putkissa ja siitä noin 10–15 vuoden aikajanalla. Prosentuaalisesti ajattelisin, että 70 prosenttia ajan putkista on hyviä ja 30 prosentissa on sellaista, joka aiheuttaa jatkotutkimuksia, hän sanoo.

Alalla tiedetään myös ongelman juurisyy: uusi materiaali, josta ei ollut ehtinyt kertyä kokemusta. Uudet pantaliitosvalurautaputket valmistettiin pallografiittivaluraudasta, ja niiden seinämän vahvuus oli noin 3–4 millimetriä. Aikaisempina vuosikymmeninä valurautaiset viemärit valmistettiin suomugrafiittivaluraudasta, ja putken seinämän vahvuus oli keskimäärin 8–9 millimetriä.