Tiilivuorattu 1920-luvun kerrostalo Helsingin Etu-Töölössä on ollut Janne Tuunasen koti viime vuoden keväästä lähtien.
– Olen asunut suurimman osan elämästäni vuokralla, mutta viime vuoden keväällä ostimme puolisoni kanssa ensimmäisen oman asuntomme. Niille main sattui myös taloyhtiön yhtiökokous, hän kertoo.
Tuunanen tuli tuolloin valituksi varajäseneksi Asunto-oy Apollonkatu 6:n hallitukseen.
– Käytännössä en nähnyt mitään eroa siinä, onko varsinainen jäsen vai varajäsen. Kävin kaikissa kokouksissa ja olin kaikessa viestinnässä mukana. Meillä varajäsenetkin ovat perinteisesti olleet hyvin aktiivisia, hän kertoo.
Nyt kun on omaa omaisuutta, niin haluan pitää siitä huolta ja olla ylipäätään tietoinen.
Tuunanen kiittelee, että uutena oli helppo tulla mukaan, koska hallituksessa on hyvin kokenutta väkeä.
– Voi ensin katsella ja kuunnella, kun homma rullaa niin hyvin. Nyt kun on omaa omaisuutta, niin haluan pitää siitä huolta ja olla ylipäätään tietoinen. On semmoinen, tietynlainen tiedonjano, hän kertoo.
Tuunanen sai kipinän yhteisölliseen toimintaan opiskeluaikanaan opiskelijajärjestöissä. Hallitustyöskentely taloyhtiössä vaikutti erilaiselta.
– Ehkä se tuli pienenä yllätyksenä, miten paljon nimenomaan puheenjohtaja pyörittää sitä, ja isännöitsijä tietysti. Kokouksissa kyllä keskusteltiin, mutta kokousten välillä puheenjohtaja hoiti asioita nähdäkseni hyvin itsenäisesti. Ehkä sillä tavalla alku oli vaivattomampi kuin olin ajatellut, hän sanoo.
Lisää naisia hallitukseen
Porvoolaisella Sinikka Koistisella on kokemusta taloyhtiön hallituksesta yli 40 vuoden ajalta. Hän aloitti oman hallitustaipaleensa 1960-luvun lopulla juuri valmistuneessa Asunto-oy Porvoon Loviisankatu 3 Bostads Ab:ssä.
– Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, jotka koskevat meitä kaikkia, ja hoitamaan asioita muidenkin kuin vain omasta puolestani. Tietysti sillä hetkellä se koski myös itseäni, kun olimme juuri muuttaneet uuteen taloon, hän kertoo.
Koistinen muistaa, kuinka ensi alkuun kaikki ihmiset talossa olivat vieraita, mutta hän ei antanut sen häiritä.
– Olen karjalaistyttö ja kova puhumaan, hän hymyilee.
Perheen elämä kohtasi parin vuoden jälkeen traagisen käänteen, kun Koistinen jäi nuorena leskeksi.
– Jäin kolmen pienen lapsen kanssa tähän yksin taistelemaan. Hyvin kuitenkin on mennyt, se täytyy sanoa. Lapset kasvoivat siinä mukana ja tämmöiseksi, että he osaavat ajatella asioita muidenkin kohdalta eikä vain omalta näkökannaltaan. Aina selvitin asioita lapsille, ja nyt he kaikki ovat yhteiskunnallisissa asioissa mukana, hän sanoo.
Hallitusvalinnat tulisi hoitaa siten, että valituksi tulisi muitakin kuin hallituslaisten kavereita.
Koistinen korostaa olevan tärkeää, että myös naiset hakeutuvat hallitustyöskentelyyn. Hän kantaa huolta siitä, ettei näin monastikaan ole. Kun hän lopetti oman, pitkän hallitustaipaleensa, yhtiön hallitukseen ei jäänyt yhtään naista.
– Tiedän meillä olevan naisia, jotka tulisivat hallitukseen mielellään. Hallitusvalinnat tulisi hoitaa siten, että valituksi tulisi muitakin kuin hallituslaisten kavereita, hän sanoo.
Koistisen mielestä on toki hyvä, että hallituksessa on ihmisiä, joilla on taloyhtiötä hyödyttävää tietopohjaa. Tieto ei kuitenkaan ole kaikki. Hallitukseen tarvitaan hänen mielestään erilaisen kokemusmaailman omaavia ihmisiä, jotka katselevat asioita eri näkökulmista.
– Ehkä teidän täytyy laittaa otsikko lehteen, että kaikki naiset taloyhtiön hallitukseen, hän hymyilee.
Aktiivisuus elämätapana
Helsinkiläinen Matti Kupari aloitti hallitustyöskentelyn ensimmäisen omistusasuntonsa taloyhtiössä Oulussa 1980-luvun alussa. Sen jälkeen hän on ollut mukana kymmenkunnassa eri taloyhtiössä, niin asuintalojensa kuin sijoitusasuntojensa hallituksissa.
– Olen halunnut varmistaa tätä kautta sijoituksen arvoa. Kyllähän se on tärkeintä, että tietää, mitä taloyhtiössä tapahtuu. Omassa taloyhtiössäni ei ole mutteriakaan, josta en tietäisi, hän kertoo.
Kupari on ollut mukana vuonna 2002 valmistuneen asuintalonsa Asunto-oy Helsingin Pronssikallion hallituksessa alusta saakka. Hän toimi sen ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana, ja nykyisin hän on hallituksen jäsen.
– Minä olen Kupari, vaimoni on nimeltään Rauta ja asumme Pronssikalliolla, hän hymyilee.
Kupari esittelee historiikkia, johon hän on koonnut talon vaiheet 15 vuoden ajalta.
– Siihen on kirjattu kaikki hallitukset, ja mitä suurempaa on vuosittain tehty. Löytyy asukkaat, piha-alueet, kukat ja glögijuhlat. On ihmisten kertomuksia siitä, miksi he hakeutuivat tänne asumaan, hän kertoo.
Monelle asukkaalle Kupari on ikään kuin epävirallinen talkkari, jolta tullaan kysymään apua, kun avain on unohtunut sisälle.
Kupari ei epäröi tarttua asioihin, kun siltä tuntuu. Kun hän havahtui sijoitusasuntonsa, jyväskyläläisen taloyhtiön, parvekelasiremontin kustannusjakoon, jota hän piti epätasa-arvoisena, hän jakoi asiasta oman tiedotteen yhtiön osakkaille.
– On paljon mahdollista, että ihmiset eivät jaksa paneutua asioihin ja ottaa kantaa, koska kuvittelevat, että kun vain tehdään lain mukaan, niin ihan fine, hän miettii.
Kupari on herännyt pohtimaan myös asunto-osakeyhtiölain valuvikoja, ja ottanut siitä yhteyttä jopa ministeriötasolle.
– Putkiremonttien osalta pitäisi tehdä niin, että nousuputket ja vaakaputket kellarissa maksetaan huoneistojen lukumäärän mukaan. Jos talossa keittiöt ja vessat ovat vastakkain, niin käytännössä se tarkoittaa, että kummassakin asunnossa tehdään saman verran töitä, kun putket uusitaan. Silti yksi osakas saattaa maksaa remontista viisinkertaisen hinnan verrattuna toiseen, koska toisen asunto on 20 neliön kokoinen ja toinen maksaa sadan neliön mukaan, hän sanoo.
Uusia ideoita hallitukseen
Tämän kevään yhtiökokouksessa Janne Tuunanen tuli valituksi taloyhtiönsä hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Samalla keskusteltiin siihen malliin, että Tuunanen ottaisi hallituksen puheenjohtajan tehtävät hoidettavakseen. Väistyvä puheenjohtaja on luvannut olla Tuunaselle tukena ja mentorina uuden tehtävän hoidossa.
– Meillä on sikäli kiva tilanne, että on oma talkkari, joka hoitaa pitkälti huoltohommat. Se on helppoa ja välitöntä, ja pihalla törmäillään ja moikkaillaan. Isännöitsijämme olen tavannut monta kertaa kokouksissa, joten sillä tavalla perusyhteydet ovat jo olemassa, hän miettii.
Voisiko vaikka tiedottaa aktiivisemmin tai järjestää puheenjohtajan kyselytunti aina silloin tällöin.
Samalla hän jo pohtii, mitä uutta voisi tuoda taloyhtiön toimintaan. Yhteydenpitoon hän miettii pelkän sähköpostin sijaan viestintäalustaa, esimerkiksi Whatsappia. Yhtiökokouksiin voisi myös luoda etäosallistumismahdollisuuden. Hän miettii myös hallituslaisten roolia.
– Hallituksissa, joissa olen ollut mukana tai seurannut niitä läheltä, on ollut enemmän selkeitä rooleja: on viestintävastaavaa ja rahoituksesta tai taloudesta vastaavaa. Joku semmoinen roolitus voisi toimia taloyhtiönkin hallituksessa, hän pohtii.
Riviosakkaalle yhtiökokous on se, jossa nähdään ja kuullaan, mitä tapahtuu. Tuunanen miettii, voisiko yhteydenpitoa osakkaiden suuntaan lisätä.
– Voisiko vaikka tiedottaa aktiivisemmin tai järjestää puheenjohtajan kyselytunti aina silloin tällöin, hän ehdottaa.
Yhteyttä voisi hänen mukaansa pitää myös taloyhtiön ulkopuolelle, lähiympäristöön.
– Asumme kantakaupungissa, ja korttelissa on naapureita ja toimintaa. Voisi olla ideaa luoda suhteita muihin hallituksiin, koska on tiettyjä asioita, jotka koskettavat useampaakin taloyhtiötä. Koetettaisiin lämmitellä suhteita eri suuntiin, hän suunnittelee.
Kokemus tuo varmuutta
Vuodet taloyhtiöiden hallituksissa ovat tuoneet Matti Kuparille varmuutta ja helppoutta ottaa asioita esille.
– Asioihin on helppo puuttua, ja on helppo keskustella toisten kanssa ja käydä asioita läpi, kun tuntee, että se on tärkeää, hän sanoo.
Kupari korostaa, ettei hallitustyössäkään ole tyhmiä kysymyksiä.
– Mitä pitempään tekee, niin sitä taitoakin sitten kertyy luonnollisesti. On tärkeää olla aktiivinen, tutustua taloyhtiön asioihin ja tietysti käydä läpi järjestysmääräykset taloyhtiössä ja yhtiöjärjestys. Kannattaa kuunnella, ja jos on epäselvää, niin kysyä. Se opettaa, hän sanoo.
Vaikka taloyhtiötoiminta on hänen kokemuksensa mukaan muuttunut vuosien varrella yhä tarkemmaksi ja säännellymmäksi, hän pitää tärkeänä, että osakkaat itse valvovat taloyhtiön asioita ja tarkistavat, ettei virheitä tapahdu.
– Edelleenkin näyttää löytyvän niitä ihmisiä, jotka mielellään käyttävät taloyhtiön rahoja omaan käyttöönsä. Siksi pitää aktiivisesti seurata taloyhtiön tilejä ja käydä tarkistamassa laskuja, hän neuvoo.
Keskustelutaito on tärkeää
Sinikka Koistisella on edelleen valtavasti asiakirjoja vuosiltaan taloyhtiön hallituksessa. Hänellä oli taktiikkana, että joku projekti pitää aina olla meneillään.
– Sellaista vuotta ei ole, ettei tämmöisessä taloyhtiössä olisi mitään korjattavaa eikä remontoitavaa. Jos menemme siihen, että meillä on vuosittain vain jotain pientä korjattavaa, niin jossain välissä me sitten romahdamme: välillä pitää tehdä niitä isojakin remontteja, hän sanoo.
Sellaista vuotta ei ole, ettei tämmöisessä taloyhtiössä olisi mitään korjattavaa eikä remontoitavaa.
Parhaillaan talossa suunnitellaan hissiremonttia. Koistisen mielestä korjaus on aivan selviö, koska hissit ovat alkuperäiset. Kaikki eivät kuitenkaan tahdo ymmärtää kalliita remontteja. Siihenkin, kuten hallitustoimintaan yleensäkin, auttaa Koistisen mukaan rakentava keskustelu.
– Keskustelutaito on erityisen tärkeää. Koskaan ei keskustelussa voida mennä siihen, että minä tiedän ja osaan kaiken, ja näin sen pitää olla. Ihmiset ovat eri mieltä, ja niin pitää ollakin. Ketään ei voi väheksyä, vaan pitää neuvotella, että mikä on tässä se oikea kanta. Kun tulee ongelma, niin sitten mietitään, miten nyt edetään, ja äänestetään välillä. Yksimielisyyteen on päästävä, Koistinen kertoo.
Entä mitä hallitusvuodet ovat tuoneet Koistisen elämään?
– Paljon, todella paljon. Olen saanut tietoa, josta olen ollut kiinnostunut. Ja olen saanut paljon uusia ystäviä, hän hymyilee.
Hän nostaa kuvitteellista hattua kaikille taloyhtiön hallituksessa toimineille osakkaille ja ihanille isännöitsijöille vuosien varrelta.
– Meillä on ollut hyvä hallitus, ei mikään semmoinen juu-juu -hallitus, vaan meillä on uskallettu keskustella.
Koistinen seuraa edelleen mielenkiinnolla, mitä taloyhtiössä tapahtuu. Oma pitkä kokemus on opettanut myös sen, mikä tällä hetkellä tuntuu tärkeältä.
– Nyt olen oppinut olemaan hiljaa. Seuraamaan jo vähän sivusta, hän sanoo.
