Lotraako naapurisi vettä sinun rahoillasi? Kohta se todennäköisesti loppuu

Kirjoittanut Mari Schildt 5.12.2019 ja päivitetty 10.1.2020
Kuvitus: Maxim Usik

Energiatehokkuusdirektiivi patistaa taloyhtiöiden vesilaskutusta kohti asuntokohtaista kulutuksen mittaamista. Direktiivi istuu kuitenkin huonosti suomalaiseen asunto-osakeyhtiömalliin. Käytännön tasolla oma vedenkulutuksen määrä saattaa puolestaan tulla monelle yllätyksenä.

Käyttöveden laskutus on sujunut taloyhtiöiden määrittämillä vesimaksuilla, mutta muutos on tulossa. EU haluaa ohjata vesilaskutusta läpinäkyvämpään suuntaan siten, että taloyhtiön asukkaat näkisivät vesilaskustaan kuluttamansa vesimäärän ja sen lämmittämiseen tarvitun energian. Laskutettu summa määräytyisi tarkalleen niiden mukaan.

Tutkimusten mukaan havahtuminen omaan kulutukseen ja sen kustannuksiin laskee veden ja energian kulutusta. Tavoitteen ajamiseen on nyt valjastettu uusi EU:n energiatehokkuusdirektiivi. Se on saatettava voimaan jäsenmaiden lainsäädäntöön ensi vuoden lokakuuhun mennessä. Direktiivin mukaan huoneistokohtaiset vesimittarit olisi asennettava jokaiseen taloyhtiöön ja niitä olisi myös käytettävä vesilaskutuksen perusteena.

Pelkästään Suomen rivi- ja kerrostaloissa direktiivi koskee 2,7 miljoonaa ihmistä. Asiaa valmistellaan parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriössä, ja siitä odotetaan seuraavaksi hallituksen esitystä.

Monissa taloyhtiöissä ei ole mittareita

Ennen kuin direktiivi taipuu laiksi, TEM:in on ratkaistava monta käytännön ongelmaa. Direktiivi istuu huonosti suomalaiseen asunto-osakeyhtiömalliin, jollaista muualla Euroopassa ei tunneta.

Asiaa on kuitenkin edistetty jo aiemmin: vuodesta 2013 lähtien vesimittareiden asentaminen on ollut pakollista sekä uudisrakennuksiin että putkiremontin yhteydessä vanhoihin taloyhtiöihin.

Suomessa on kuitenkin edelleen runsaasti taloyhtiöitä, joissa ei ole huoneistokohtaisia vesimittareita.

– Maalaisjärki sanoo, että vanhassa talokannassa vesimittarien asennus tulisi ajankohtaiseksi vasta sitten, kun niissä on linjasaneeraus käsillä. Silloin tarvittaisiin aika pitkä siirtymäaika vanhalle talokannalle, sanoo Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jaana Sallmén.

Hän ottaa esimerkiksi taloyhtiön, jossa putkiremontti on tehty vuonna 2012, jolloin huoneistokohtaiset vesimittarit eivät olleet vielä pakollisia. Korjatuilla putkistoillaan ja viemäreillään taloyhtiö pärjäisi hyvin kymmeniä vuosia eteenpäin, vaikka mittareita ei olisikaan.

Sallmén kertoo olevansa luottavaisin mielin sen suhteen, että asiaan löytyy ratkaisu. Kaikissa direktiiveissä, kuten tässäkin, on kansallista liikkumavaraa, jos se vain halutaan käyttää.

– Olisihan se aivan mahdotonta ja vastoin kaikkia järkiargumentteja, että ehjää järjestelmää pitäisi alkaa remontoimaan.

Myyntipäällikkö Tapio Rask suomalaisia vesimittausjärjestelmiä valmistavasta Vertosta sanoo,
että ilman putkiremonttia huoneistokohtaisten vesimittarien asentaminen on täysin mahdotonta.

– Sellaista ei pystytä nykytekniikalla tekemään. Sellaista ei ole edes lähitulevaisuudessa näkyvillä. Nykytekniikka vaatii, että putki on laitettava poikki ja siihen on laitettava anturi, jonka läpi vesi kulkee. Vanhoissa taloyhtiöissä se olisi niin kallista, että sellaista ei tehdä. Vesimittarien asennus voisi maksaa jopa puolet putkiremontin hinnasta. Vaikka kuinka direktiivissä haluttaisiin, niin ei tule onnistumaan.

Mittarit on pitänyt asentaa, muttei käyttää

Kuntien rakennusvalvonnan myöntämät poikkeukset vesimittareiden ovat tiettävästi olleet häviävän harvinaisia. Mielenkiintoista kuitenkin on, että rakennusmääräykset eivät ota kantaa siihen, käyttääkö taloyhtiö asennettuja mittareita vesilaskutuksen perusteena vai ei.

Huoneistokohtaiset mittarit on siis pitänyt asentaa, mutta niitä ei ole ollut pakko käyttää.

– Joissain taloyhtiöissä ajatusmaailma on se, että vesi on niin halpaa, että sitä ei kannata erikseen ruveta laskuttamaan. Ajatellaan, että laitetaan ne halvimmat vesimittarit, kun ei me kuitenkaan oteta niitä käyttöön, Rask kuvailee.

Sekä Helsingin Sanomat että Kauppalehti ovat kertoneet, että monessa talossa mittarien käytöstä on luovuttu, koska lukemat on koettu epäluotettaviksi. Syyksi käytöstä luopumiselle on esitetty myös asukkaiden kuumentuneita tunteita, kun vesilasku onkin yhtäkkiä ollut yllättävän suuri.

– Ensimmäisen huoneistokohtaisen laskutuksen jälkeen noin viisi prosenttia taloyhtiön asukkaista hyökkää isännöitsijän kimppuun, että nyt hommassa on jotain mätää. Näin käy joka kerta. Jos vesimaksu on aiemmin ollut vain 20 euroa kuukaudessa, yhtäkkiä se on voinut nousta kolmin- tai nelinkertaiseksi, Rask kertoo.

Tieto omasta kulutuksesta laittaa ajattelemaan

Suomalaiset kuluttavat keskimäärin 140 litraa vettä vuorokaudessa. Raskin mukaan karkeasti ottaen noin viisi prosenttia asukkaista aiheuttaa suurimman vedenkulutuksen taloyhtiössä. Toiset pärjäävät 50 litralla, mutta harvinaista ei ole sekään, että viemäriin lorahtaa 300 litraa vuorokaudessa.

– Suurta vedenkulutusta selittävät yleensä pitkät suihkut. Toiseksi suurin kulutuspiikki on astioiden tiskaaminen käsin.

Muitakin huomaamattomia vesisyöppöjä on. Rask mainitsee, että hampaiden peseminen tai parran höylääminen veden juostessa hanasta nostaa kulutusta paljon. Kun taloyhtiöön asennetaan huoneistokohtaiset vesimittarit, yhtiön vedenkulutus laskee yleensä 30 prosentilla.

– Jos kysyttäisiin kadulla, kumpi on kalliimpaa, sähkö vai vesi, vastaus olisi aina sähkö. Totuus on toinen. Vesi maksaa kotitaloudelle suunnilleen kaksi kertaa sen, mitä sähkö. Mutta kun vettä ei ole mitattu eikä sen kustannustasoa tiedetty, sitä on käytetty holtittomasti. Vasta tieto kustannuksista laittaa ihmiset ajattelemaan ja vähentämään vedenkulutusta.

Vesi maksaa kotitaloudelle suunnilleen kaksi kertaa sen, mitä sähkö.

Kun huoneistokohtaisiin vesimittareihin siirrytään, veden hintaan lasketaan myös veden lämmityksen kustannus. Tätä ei ole perinteisesti tehty taloyhtiötasolla. Veden lämmittäminen maksetaan taloyhtiössä esimerkiksi kaukolämpölaskun kautta, eikä siinäkään laskussa erotella rakennuksen ja veden lämmittämisen kuluja.

– Monet osakkaat luulevat, että kaukolämpölasku tulee talon lämmittämisestä, mutta käyttöveden lämmittäminen kattaa noin kolmasosan kaukolämpölaskusta. Yllätys tulee siitä, kun se kolmasosa siirretäänkin asukkaiden käyttövesikustannuksiin, mihin se oikeasti kuuluu. Taloyhtiö säästää, mutta kaikki asukkaat eivät, Rask selvittää.

Tuliko asennettua liian halvat mittarit?

Isännöitsijä Mika Wallin helsinkiläisestä ASA-Isännöinnistä kertoo, että huoneistokohtaiset vesimittarit toimivat sekä hyvin että huonosti riippuen siitä, millaiset mittarit taloon on asennettu. Hänen näkökulmastaan erot syntyvät siitä, kuinka helposti mittareista saadaan tietoa.

– Isännöitsijän työtä helpottaa, jos tieto kulkee suoraan isännöinnin ohjelmistoon ilman mekaanista siirtotyötä. Mutta meillä on myös sellaisia kohteita, joissa huoltomies käy ottamassa valokuvat jokaisesta mittarilukemasta erikseen ja toimittaa ne koosteena meille. Valitettavasti tietojen kirjaaminen ja tallentaminen toimiston järjestelmään tuottaa taloyhtiöille lisäkuluja, Wallin sanoo.

Hän kertoo, että monessa taloyhtiössä mietitään parhaillaankin, asennetaanko vain ne halvimmat mittarit, koska niitä ei ole kuitenkaan pakko ottaa käyttöön.

– Kun järjestelmän hankintaa suunnitellaan, eri hintaisten vaihtoehtojen kohdalla ei ole välttämättä edes kerrottu, mitkä ovat mittareiden koko elinkaaren käyttökustannukset, Wallin sanoo.

Verton Tapio Raskin mukaan heidän järjestelmässään mittareiden käyttö ei maksa taloyhtiöille mitään. Kun taloyhtiö on hankkinut mittarit ja isännöinnille ohjelmiston, asukkaat voivat ladata kännykälleen ilmaisen sovelluksen, josta veden kulutusta voi seurata reaaliaikaisesti. Tiedot kulkevat isännöinnin ohjelmistoon automaattisesti, ja isännöinti tekee niistä laskut.

– Laskusta huomataan, että kyllä tämä taitaa pitää paikkaansa, kun Tallinnan matkan aikana ei näköjään mennyt yhtään vettä, Rask havainnollistaa.

Laki menee yhtiöjärjestyksen edelle

Vesimittarikauppiaat ovat olleet hyvin tietoisia siitä, että Suomessa laki on edellyttänyt asuntokohtaisten vesimittareiden asentamista uudis- ja putkiremonttikohteisiin. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes huomautti viime vuonna alan ammattilaisia, että vain vaativat testit hyväksytysti läpikäyneitä vesimittareita voi käyttää laskutuksessa.

Mittareiden asennuksessa on myös huomattavia eroja: ne pitää asentaa joko pysty-, vaaka- tai vinoputkeen mittarista riippuen. Jos mittarit on asennettu väärin, myös mittaustulokset ovat epäluotettavia.

– Selvittelyssä on tullut esiin asennuksessa tehtyjä virheitä: esimerkiksi suorat putkiosuudet puuttuvat tai mittari on asennettu asennusohjeiden vastaisesti näyttötaulu alaspäin. Asennusvirheiden vaikutusta mittaustarkkuuteen on vaikea selvittää, ylitarkastaja Heikki Koivula sanoo Tukesin tiedotteessa.

Kehnosta laadusta ei ole Raskin mielestä kenellekään mitään iloa.

– Koko alaa haittaavat sellaiset toimijat, joita ei kiinnosta, toimivatko mittarit ja onko ne asennettu oikein. Jos on tullut asennettua kehnot mittarit, ne voi vaihtaa parempiin, mutta ilmaista se ei ole. Ja osakkaita harmittaa, kun järjestelmästä on jo kertaalleen maksettu, hän sanoo.

Kun asuntokohtaisten vesimittareiden käyttäminen laskutuksessa tulee direktiivin mukaan pakolliseksi, nousee edistyneemmän laitekannan suosio, uskoo isännöitsijä Wallin. Pakollisuus siis tulee, mutta ehkä jonkinlaisella siirtymäajalla.

Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jaana Sallmén huomauttaa, että vaikka taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä olisi sovittu veden laskutuksesta taloyhtiön henkilöluvun mukaan, direktiivistä syntyvä laki menee yhtiöjärjestyksen edelle.

– Näin direktiiviä lienee pakko tulkita, eikä siinä ole juurikaan valinnanvaraa, hän sanoo.

Tutustu Kotitalon uuteen Ilmastoviisas asuminen -teemasivuun

Mari Schildt

Kirjoittaja: Mari Schildt

Asunto-osakeyhtiö on ihmiselle koti, mutta kansantaloudelle se on varallisuuden ja vaurauden perusta. Harva tulee ajatelleeksi, että hyvin hoidetut taloyhtiöt takaavat esimerkiksi sen, että maan pankit saavat maailmalta varoja lainattaviksi edelleen suomalaisille. Kun me luotamme taloyhtiöihimme, meihinkin luotetaan maailmalla.

Katso kaikki artikkelit kirjoittajalta Mari Schildt →

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Energia Vesi