Kaikki paikat rempallaan – Näin käy talolle, jota taloyhtiö ei ole koskaan korjannut

Kuvitellaan 1970-luvulla rakennettu kerrostalo, joka on täysin alkuperäisessä kunnossa. Taloyhtiö on jättänyt kaikki korjaukset tekemättä, eivätkä osakkaatkaan ole pintaremontoineet asuntojaan.

Missä kunnossa tällainen talo olisi, ja olisiko kiinteistöllä enää mitään arvoa? Olisiko tällainen talo enää korjattavissa?

Kysymykset eivät ole täysin teoreettisia, sillä halutessaan taloyhtiö voi todella olla tekemättä tarpeellisia remontteja. Tällaisia tapauksia tulee silloin tällöin vastaan etenkin syrjäseuduilla, kertoo Kiinteistöliiton rakennustekninen asiantuntija Anssi Väätäinen.

– Taloyhtiöön ei tule ketään katsastamaan kiinteistön kuntoa tai sitä, onko kunnossapitotarveselvitys tehty. Jos osakkaiden enemmistö niin päättää, taloyhtiö saa olla hyvin pitkälti omissa oloissaan, Väätäinen sanoo.

Jos osakkaiden enemmistö niin päättää, taloyhtiö saa olla hyvin pitkälti omissa oloissaan.

Kuvitteelliseksi kohteeksi valittiin 1970-luvun kerrostalo, sillä sen ikäisessä kiinteistössä käytännössä kaikki rakenteet ovat viimeistään nyt 50 vuoden iässä käyttöikänsä päässä.

– Ollaan siinä hilkulla, että kaikki paikat alkavat hajota käsiin. On ilmeinen tarve ryhtyä tekemään peruskorjauksia, tai ainakin pitäisi olla suunnitelma niiden tekemiseksi, Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskus ry:n toimitusjohtaja Mikko Juva sanoo.

Julkisivut hajoamispisteessä

Asukkaille rakenteiden tulo elinkaarensa päähän näkyy ensinnäkin siinä, että talon julkisivut ovat silminnähden rapistuneet. Ikkunoiden puisissa karmeissa ja puitteissa on todennäköisesti lahovaurioita, ja tiivisteet vuotavat.

– Tulee kylpyamme-efekti. Talo näyttää päällepäin siltä, että sisään käveleminen tuntuu vähän samalta kuin menisi normaalivartaloisena julkisesti kylpyammeeseen. Vähän hävettää, kuvailee Anssi Väätäinen.

1970-luvun kerrostalossa parvekkeet, ikkunat ja julkisivut voivat olla jo lähellä toisen peruskorjauksen tarvetta.

70-luvulla betonielementtitekniikka oli vielä kehittymätöntä. Ei tiedetty vielä paljoa esimerkiksi siitä, miten raudoitteet ruostuvat tai miten pakkanen vaikuttaa betonin kestävyyteen. Niinpä sen ajan julkisivut saattoivat olla elinkaarensa päässä jo 30–40 vuoden iässä.