Perinteisesti kaupunkipihojen peruselementtejä ovat olleet asfaltti, nurmikko, leikkialue lapsille ja koristeeksi kukkia, pensaita ja kenties jokunen puu. Nurmikolle ei ole saanut mennä ja ainoa aikuisten oleskelupaikka on ollut penkki.
Nykyisin suunnittelu on kunnianhimoisempaa. Asukkaiden viihtymisen ja hyvinvoinnin tarpeet osataan ottaa entistä herkemmin huomioon, samoin rakennuspaikka.
– Suunnittelu alkaa aina rakennuspaikan ja sen ympäristön tarkalla analyysillä, toteaa maisema-arkkitehti Krista Muurinen Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo oy:stä, joka on suunnitellut puistoja ja pihoja monessa Suomen kaupungissa.
Pihasuunnittelun mutkikkaassa palapelissä reunaehtoja asettavat paitsi kaavoitus ja budjetti, myös maaston muodot, ympäröivät rakenteet ja viheralueet, pohja, jolle piha rakennetaan, sääolot ja auringon kierto, turvallisuus, pelastustiet, lumen läjittämisen tarpeet sekä yhä voimakkaammin etenevä ilmastonmuutos sääilmiöineen.
– Ilmastoviisas kaupunki on parhaimmillaan sitä, että olemassa olevaa maaperää ja puustoa säilytetään niin paljon kuin mahdollista. Mikään tuotteistettu kasvualusta ei korvaa aitoa maaperää. Paikalle tuotu on aina jalostettua, Muurinen muistuttaa.
Helsingin Kruunuvuoressa sijaitsevan pihan rakentamisessa onnistuttiin säilyttämään kaistale oikeaa metsää.
Ihanteena hallittu villeys
– Nykyisin ajatellaan, että pihoilla parasta on hallittu villeys. Ollaan menossa pehmeämpään ja luonnonmukaisempaan suuntaan. Asfaltin sijaan suositaan läpäiseviä materiaaleja, kuten kivituhkaa ja soraa. Kasvillisuus saa olla runsaampaa, monimuotoisempaa ja monilajisempaa, Teresa Rönkä Maanlumosta kuvailee.
Hortonomi Kirsi Tainamo viherrakentamiseen ja -huoltoon erikoistuneesta Viherviisikko oy:stä toteaa, että kasveja valittaessa on tarkasti huomioitava niiden kasvupaikkavaatimukset.
– Varjossa viihtyviä kasveja ei valita paahteiselle pihalle eikä kuivan paikan kasveja kosteille alueille. Väärään paikkaan sijoitetut kasvit eivät aina hoidosta huolimatta menesty, Tainamo huomauttaa.
Nykyisin ajatellaan, että pihoilla parasta on hallittu villeys. Ollaan menossa pehmeämpään ja luonnonmukaisempaan suuntaan.
Puhutaan dynaamisista istutuksista. Se tarkoittaa, että pihalle istutetaan useampia lajeja, jotka kasvavat ja kukoistavat eri aikoina ja kehittyvät vuosien varrella eri tavoin: joku laji villiintyy, toinen ei menestykään, ja tämä hyväksytään. Tällä tavoin suunniteltu kokonaisuus on paljon kestävämpi ja helpompi hoitaa kuin harvojen lajien piha ja nurmikenttä.
Nurmikolla on silti paikkansa.
– Sitä tarvitaan oleskeluun ja loikoiluun tarkoitettuihin kohtiin. Silloinkin voi tosin pohtia, sopisiko tähän tehtävään kukkiva nurmi tai muuten monipuolisempi pinnan jäsentely.
Ilmastonmuutoksen haasteet
Muuttuva ilmasto heittää haasteita: kesällä porottaa niin että rakenteet kuumenevat ja asfaltti sulaa, ja sateet tulevat rankempina, jolloin hulevesien hallintaan täytyy kiinnittää entistä suurempaa huomiota.
Hyvin ja tarkoituksenmukaisesti suunnitellulla pihalla ajoittaiset runsaat vedet eivät kuitenkaan ole ongelma vaan resurssi. Ne ohjataan maan muotoilulla pois rakennuksilta ja kulkuväyliltä kastelemaan paljon vettä vaativia puita. Läpäisevät materiaalit sekä viherkentät imeyttävät veden alempiin kerroksiin. Vettä voidaan myös varastoida pinnan alaisiin kennostoihin, viivyttää hulevesipainanteisiin tai -altaisiin.
– Maailmalla on myös kehitetty tapoja kerätä sadevettä säiliöihin, joista sitä voidaan sitten kuivana aikana hyödyntää kasvien kasteluun. Suomeen tällaiset tekniikat ovat vasta tulossa, Muurinen kertoo.
Helteen kuumentavalla vaikutuksella on taipumus voimistua tiiviissä kaupunkirakenteessa, kun rakennukset ja pinnoitteet keräävät lämpöä.
Vehreys on tehokas keino tähänkin. Puut suovat varjoaan sekä rakennuksille että niiden asukkaille ja runsas kasvillisuus vaikuttaa mikroilmastoon. Esimerkiksi New Yorkissa on todettu, että ilman Central Parkin viilentävää vaikutusta koko kaupunki olisi kesäisin monta astetta kuumempi. Lisäksi kaupunkien puut ja kasvit toimivat hiilinieluina aivan siinä missä metsien puut.
Betonin päälle rakennetut pihat
Oman haasteensa muodostavat kansipihat, eli pihat, jotka on rakennettu betonikannen päälle. Tällaisia tehdään paljon esimerkiksi Helsingin uusiin, tiiviisiin kaupunginosiin, kuten Kalasatamaan ja Jätkäsaareen, missä autopaikat sijoitetaan pihakansien alle.
Kannen päälle saadaan vain rajallisesti kasvualustaa ja veden ohjaus tulee erityisen tärkeäksi, kun imevää maapohjaa ei ole. Kansi myös kestää vain rajallisen kuorman. Mitä kannen päälle rakennetaankin, täytyy pitää mielessä, että betonin vedeneristys tulee ennen pitkää tiensä päähän ja sen uusimiseksi täytyy kaikki kannen päälle kasatut materiaalit poistaa.
– Hyvänä peruslähtökohtana on pyrkiä muotoilemaan piha niin, ettei kansirakennetta havaitsekaan ja kansipihalta on suora yhteys ympäristöön. Näin taataan sekä ihmisten että eläinten jouheva liikkuminen. Jos suunnittelutyötä tehdään eri alojen tiiviissä yhteistyössä ja maisema-arkkitehti on mukana suunnittelussa alusta saakka, saadaan parhaimmillaan kannen ja pihan suunnitteluratkaisut optimoitua ja esimerkiksi puiden kasvualustavaatimukset huomioitua rakenteissa riittävän ajoissa, Krista Muurinen kertoo.
Myös piha tarvitsee jatkuvaa huoltoa
Pihan huolellinen suunnittelu ei kuitenkaan riitä takaamaan sille kestävää tulevaisuutta. Sitä täytyy osata myös hoitaa oikein.
– Rakennushankkeissa tulee tässä kohden katkos. Talolle pidetään käyttöönottokatselmus, jossa huollolle neuvotaan järjestelmät tarkasti, mutta pihan osalta tällainen unohtuu – saati, että suunnittelija ja pihan käyttäjät kohtaisivat, Krista Muurinen huomauttaa.
Järkevää olisi tehdä ainakin muutaman vuoden huoltosopimus pihan rakentajan kanssa, koska he tuntevat lajit ja rakenteet.
Pihan rakenteilla ja istutuksilla on samanlainen kahden vuoden rakentajan takuu kuin rakennuksella, mutta sen jälkeen piha on taloyhtiön valitseman huollon vastuulla. Nurmikon leikkuu on perinteisesti tuttua, mutta entäpä jos pihalla onkin aivan toisenlaista hoitoa vaativia kasveja?
– Järkevää olisi tehdä ainakin muutaman vuoden huoltosopimus pihan rakentajan kanssa, koska he tuntevat lajit ja rakenteet. Sen jälkeen hyvin suunnitellun pihan kasvillisuus vakiintuu eikä välttämättä kovin raskasta huoltoa kaipaakaan, Muurinen toteaa.
Viherhuollon asiantuntija Kirsi Tainamo on samaa mieltä.
– Kokeneet puutarhurit voivat omalla ammattiosaamisellaan saada huonommatkin alueet reheviksi, kun irrottaudutaan opituista normeista ja hyväksytään pieni epäjärjestys. Alueen käyttäjiä on myös tiedotettava uusista hoitotavoista. Kun kasvillisuuden annetaan vapaasti kasvaa, on sallittava myös poikkeamia ja rikkaruohojen kasvua tiettyyn rajaan asti.
Viherrys kaupunkisuunnittelun keskiöön
Krista Muurinen pitää Helsingin kaupungin aloittamaa Rewild the City -hanketta mielenkiintoisena avauksena, mutta näkee haasteen paljon laajempana.
– Miten saataisiin koko asemakaavoituksen lähtökohta vihreämmäksi? Kaupunkia tiivistetään kaiken aikaa, asukkaita tulee lisää, mutta viheralueiden määrää ei kasvateta samassa tahdissa. Tiivistämisen myötä säilyneillä viheralueilla kulkeekin entistä enemmän ihmisiä ja koiria, ja ne kuluvat entistä enemmän.
Kaupungin suunnittelu on hidasta, ja se mitä rakennetaan nyt edustaa parin kymmenen vuoden takaista ajattelua. Tämän hetken ilmastotavoitteisiin kuuluva viherrakenteiden vahvistaminen näkyy laajemmassa mittakaavassa vasta vuosien päästä.
Fakta: Kaupunki rehottamaan – Rewild the City
Helsingin kaupunki on herännyt kaupunkipihojen ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Kaupungin energianeuvonta on mukana EU-rahoitteisessa Rewild the City -hankkeessa, jossa haetaan käytännön keinoja kaupunkipihojen vehreyttämiseksi. Nimi kuvaa hankkeen ydinajatusta: luodaan villejä vihreitä keitaita asfaltin sijaan.
– Tällä tavoitellaan paitsi paremmin ilmastonmuutosta kestäviä, myös asukkaiden kannalta viihtyisämpiä pihoja ja niiden kustannustehokasta toteutusta, kertoo projektipäällikkö Tessa Dean.
Hanke on lähtöisin Belgian Gentistä ja mukana on myös Guimarães Portugalissa ja Wrocław Puolassa.
Helsingin hankkeeseen on valittu kolme taloyhtiötä, jotka kehittävät erilaisia keinoja pihojen vehreyttämiseen hankkeen suunnittelukumppanin kanssa. Taloyhtiökumppanit voivat halutessaan kokeilla kehitettyjä ratkaisuja itse valitsemiensa suunnittelijoiden kanssa. Kaupunki tukee hyväksyttyjen suunnitelmien toteutusta enintään 15 000 eurolla. Kokemuksista on tarkoitus koota Vehreyttämisen opas kaikkien taloyhtiöiden käyttöön.
Hankkeeseen valitut taloyhtiöt ovat keskenään erilaisia. Yksi on keskustatalo, jonka piha on täysin asfaltoitu, toinen taas keskikokoinen lähiön taloyhtiö, jolla pihaa riittää, mutta toimintojen sijoittelu ja liikenteen melu tuottavat päänvaivaa. Kolmas on kookkaampi talo, jossa pihaa on rajallisesti, sen viheralueita ei ole hyödynnetty erityisen hyvin ja pihakansi kuumenee kesähelteellä niin, että asfaltti sulaa.
Lue myös:
Kurkistus kiehtoville sisäpihoille
Suuret pihapuut tuottavat taloyhtiölle myös rahalla mitattavia hyötyjä
Mikä rivitalon pikku pihoilla on sallittua? Juridisesti piha kuuluu taloyhtiölle
