Voisinko lainata porakoneen naapurilta?

Kirjoittanut Kati Valjus 17.11.2023

Eskon ystävällinen viesti taloyhtiön ilmoitustaululla sai Kati Valjuksen oivaltamaan, että hänelläkin olisi kaappitilamonstereita, kuten silityslauta ja -rauta, jotka joutaisivat naapureiden yhteiskäyttöön.

Äitini taloyhtiön alakerran ilmoitustaululta silmiini osui lappu, jossa tarjottiin erilaisia työkaluja lainattavaksi. Yläkerran Esko siinä luetteli työkaluja, joita naapuriavun merkeissä lupasi lainata – oli akkuporakonetta, poravasaraa, kuviosahaa ja juotoskolvi. Eikä tässä vielä kaikki! Esko lupautui itse myös talkoomieheksi, jos vaikkapa kiviseinään poraaminen arveluttaa.

Mikä ihana idea! Tarvitseeko kaikkea tosiaankaan omistaa itse? Ja toisaalta, jos jo omistaa yhtä sun toista (Eskon arsenaalista tuli mieleen, että hän on ehkä muuttanut kerrostaloon omakotitalosta), voisivatko muutkin hyötyä vähällä käytöllä olevasta tavarasta? Poravasaran tarve tulee keskivertoasujalle eteen noin kerran viidessä vuodessa, ja kevyempiäkin työkaluja tarvitaan suhteellisen harvoin. Säilytystilat ovat kaikilla rajalliset ja niihin tuppaa kertymään kaikkea ihan tarpeellistakin tavaraa. 

Harvoin käytetty esine on sitä paitsi epäekologinen. Elinkaarensa aikana kolme kertaa käytetyn porakoneen hiilijalanjälki on posketon. Jakamistalous, eli vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, on megatrendi, jonka otan ilolla vastaan, ja niin ottaa myös pallomme.

Kovalla käytöllä oleva pesutupa lisää talon yhteisöllisyyttä: kellarin portaissa moikataan pyykkikorit kainaloissa. 

Eskon ideasta mieleeni tuleekin taloyhtiö, jonka kellarissa sijaitseva pyykkitupa on ahkerassa käytössä. Vielä omina opiskeluaikoinani oli tuikitavallista, että pyykit pyykättiin taloyhtiön pyykkituvassa. Nykyään melkein jokaisella on oma pesukone. Tuossa pienessä yhtiössä olen kuitenkin pistänyt merkille, että pyykkituvan varauskirjassa on runsaasti merkintöjä. Kyseessä on 50-luvun talo, joissa kylppärit ovat pieniä. Voi olla, ettei pesukone läheskään joka asunnossa edes mahdu kylppäriin, jolloin se pitäisi sijoittaa keittiöön. Liki kaikki talon asukkaat hyödyntävät siis ahkerasti yhteistä pesukonetta ja kuivausrumpua. Kovalla käytöllä oleva pesutupa lisää talon yhteisöllisyyttä: kellarin portaissa moikataan pyykkikorit kainaloissa. 

Muitakin hyviä puolia yhteisellä pyykkituvalla on: keittiöön asennetut pesukoneet ovat aina pieni riski, ja myös huoneistojen kosteuskuorma pienenee ja sisäilma paranee, kun pyykit kuivataan niille varatussa tilassa tai rummussa.

Tosiaan, säilönkö minäkin jotain sellaista nurkissani, mitä tarvitsen vain harvoin ja minkä toiset voisivat välttyä hankkimasta, jos tarjoaisin sen yhteiseen käyttöön? Ainakin silityslauta ja -rauta tulevat mieleen, nehän ovatkin oikeita kaappitilamonstereita. Harvoin tulee enää silitettyä, kuulkaa! Taidanpa kysäistä hallitukselta, voisinko siirtää silitystarvikkeet pesutuvan nurkkaan, jotta naapuritkin saisivat joululiinansa sileäksi.

Kati Valjus

Kirjoittaja: Kati Valjus

Olen toimittaja, yksityinen vuokranantaja ja itseoppinut kierrätysremontoija. Toimittajana haluan tarttua aiheisiin, jotka ovat itselleni merkityksellisiä, kuten ekologinen ajattelu, yhteiskunnan ilmiöt ja ihmisten välinen vuorovaikutus.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Kati Valjus →

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Arki Yhteisöllisyys