Äidilläni oli tapana varata taloyhtiön pyykkitupa koko päiväksi. Hän pesi samana päivänä kaikki pyykit ja ripusti ne joko ulos tai kuivaushuoneeseen kuivumaan.
Päivän rituaaleista viimeinen oli puhtaiden lakanoiden petaaminen sänkyyn. Se oli kuin pieni juhla. Edelleen koen lakanoiden vaihtamisen kivana arjen ilona.
Ystäväni viettää vuorotellen kolmen poikansa kanssa laatuaikaa pyykkituvassa. Hän ottaa pyykkipäivinä mukaansa aina yhden pojan kerrallaan ja juttelee tämän kanssa syvällisiä pyykkihuollon lomassa. Vaikka kotoa löytyy kodinhoitohuone, hän pesee pyykit mieluiten pyykkituvassa. Se on selkeää ja helppoa, eikä kotona tarvitse kuunnella koneiden rumpsutusta.
Yhteiselo taloyhtiön pyykkituvassa ei ole aina auvoista. Edellinen pyykkääjä on saattanut unohtaa pyykkinsä naruille kuivumaan tai jättänyt ne märkinä pesukoneeseen. Ennen kuin ärsyyntyy tästä, asiaa voi miettiä hetken hänen näkökulmastaan.
Ehkä pyykit unohtuivat, se on aika inhimillistä. Tai kenties päiväkodista soitettiin ja kerrottiin lapsen sairastuneen äkillisesti. Ehkä etätyöntekijä jumittui hankalaan palaveriin. Koskaan ei voi tietää, mitä on tapahtunut.
On myös naapureita, joiden pyykit “unohtuvat” aina, eikä nätisti sanominen auta. Silloinkin voi valita, miten siihen suhtautuu: nostaako pyykit kasaan odottamaan vai ärsyyntyykö? Ehkä naapurin typerä käytös on mahdollisuus harjoittaa mielen tyyneyttä?
Päivän rituaaleista viimeinen oli puhtaiden lakanoiden petaaminen sänkyyn. Se oli kuin pieni juhla.
Kulttuurierot kohtaavat pyykkituvassa. Eräässä taloyhtiössä kantasuomalainen asukas oli vetänyt kalenterista yli naapureidensa pyhäpäiviksi tekemät varaukset ja kirjoittanut niiden paikalle “suomalainen joulu”, “suomalainen pääsiäinen” ja “suomalainen pyhäpäivä”.
Asukkaiden kannattaa keskustella yhdessä siitä, millaisia pelisääntöjä pyykkitupaan tarvitaan. Esimerkiksi kaikissa taloyhtiöissä ei ole sovittu siitä, kuinka usein koneet puhdistetaan ja kuka sen tekee. Roskakoritkin saattavat puuttua pyykkituvasta kokonaan, vaikka kuivausrummun nukkasihti pitää tyhjentää jokaisen käyttökerran jälkeen.
Sääntöjä on hyvä välillä tarkistaa ja miettiä, onko niillä oikeasti merkitystä. Esimerkiksi, jos pyykkituvan äänet eivät kanna asuntoihin, voi pohtia, onko väliä, pyykätäänkö siellä arkena vai pyhänä. Pelisäännöistä ja koneiden käyttöohjeista kannattaa kertoa myös muilla kuin suomen kielellä.
Heippalaput eivät ole paras mahdollinen viestintäkeino, vaikka niissäkin voi tavoitella hauskuutta, kuten tässä Facebookin heippalappu -ryhmästä löytyneessä viestissä: “Kiitos siule, joka pesit jälleen kerran pyykit minun vuorollani. Harmi vaan, että et oo tajunnu, et ne oli taas siun pyykit, eikä miun.”
