Mia Rouvinen

Muuttaako mustarastaiden kuoro, kun lähimetsästä raivataan tilaa asumiselle?

Kirjoittanut Mia Rouvinen 2.6.2020

Raollaan olevasta ikkunasta kantautuva musta­rastaiden laulu herättää minut usein aamuisin. Tähän aikaan vuodesta konsertit ovat upeita, ja on vaikea välillä muistaa, että Helsingin ytimeen on vain seitsemisen kilometriä.

Taloyhtiömme vieressä on metsä, jossa saan päivittäisillä koiralenkeilläni seurata lintujen ja koko luonnon heräämistä kevääseen. Lähimetsäni linkittyy isompaan virkistysreitistöön, joten voin tehdä pitkiäkin lenkkejä luonnon helmassa. Se tuntuu luksukselta.

Mahdollisuus luontoyhteyden vaalimiseen oli yksi tärkeim­mistä asuinpaikan valintasyistä Helsinkiin muuttaessani. Liikunta ja tiede -­lehdessä viime vuonna julkaistu Kaupunkiluonto asukkaiden liikunnan edistäjänä Helsingissä -tutkimus kertoo, etten ole poikkeus.

Lähiluonto on helsinkiläisellekin tärkeä

Helsinkiläisen vapaa-­ajan lii­kunnasta suurin osa tapahtuu luontoympäristöissä (36 prosenttia) sekä ulos rakennetuissa ympäristöissä (29 prosenttia).

Yleisissä sisätiloissa, kuten kuntosaleilla ja uimahalleissa, suoritetaan ehkä vähän yllättäenkin vain alle viidennes (18 prosenttia) vapaa-ajan liikunnasta. Loput liikkumisen hoidetaan kotiympäristössä.

Valtaosa tutkimukseen vastanneista piti asuinympäristönsä tarjoamaa luontoliikuntamahdollisuutta erittäin tärkeänä. Alle neljälle prosentille luontoalueilla ei ollut merkitystä.

Tämä ei sinällään yllätä: tutkitustihan pelkkä luonnossa oleilu on hyväksi terveydelle. Metsässä ei myöskään tarvitse olla tekemässä jotakin tavoitteellista liikuntasuoritusta, vaan se virkistää myös hetkeksi penkille tai kalliolle istahtavaa.

Kaupunki kasvaa, miten käy lähimetsien?

Kaupungistuminen vaatii kui­tenkin rakennusmaata Helsingissäkin, ja osaan lähimetsästämme on kaavailtu kerrostaloja. Maalta muuttaneena muuttoliikettä on vaikea vas­tustaa, mutta helpotuksekseni suunnitelmasta on valittanut joku, jotkut tai jotkin tahot.

Tänä poikkeuksellisena keväänä lähimetsällä on ollut minulle entistä suurempi merkitys, kun koronaepidemia on rajoittanut muutoin niin monella tapaa liikkumista ja liikuntamahdollisuuksia.

Onneksi saan todennäköisesti nauttia vielä pari kevättä kielojen tuoksusta, sammaloi­tuneista kivistä ja huimasta sirkutuksesta ennen kuin valitusprosessit on käyty läpi ja nii­den tilalle tulevat kaivinkoneet, rakentajat ja rakennetut pihat.

Toivon, että mustarastaatkin sopeutuvat, eivätkä muuta pois, ja että seuraavaksi rakennus­maata haetaan muualta kuin lähimetsistäni.

Onneksi seuraava lähistölle suunniteltu hanke vaikuttaa alustavien esitysten mukaan olevan pääosin ylöspäin rakentamista. Rakennukset kasvavat ja rytmittyvät uudella tavalla, mutta linnuille yhä jää laulupuita.

Mia Rouvinen

Kirjoittaja: Mia Rouvinen

Parempi asuminen ja palvelujournalismi ovat tärkeitä teemoja työssäni Isännöintiliiton tuottajana. Haluan tarjota Kotitalon lukijoille arkea helpottavia vinkkejä, ratkaisuja ja vaihtoehtoja, olipa kyse taloyhtiössä asumisesta, ilmastonmuutoksesta tai kaupungistumisen haasteista.

Katso kaikki artikkelit kirjoittajalta Mia Rouvinen →

Kirjoita kommentti

Hienoa että haluat jakaa omia kokemuksiasi. Pysy kuitenkin asiallisesti asiassa. Karsimme etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Arki Rakentaminen