Taloyhtiössä saattaa asua osakas, joka valittaa jatkuvasti jostain. Hän ei halua itse hallitukseen mutta jakelee auliisti neuvoja taloyhtiön asioiden hoitamiseksi paremmin.
Jos hallitus ei toimi osakkaan toiveiden mukaan, hän saattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä, liimailla heippalappuja sinne tänne tai siirrellä ärsyttäviksi kokemiaan polkupyöriä pois pihalta.
Kolme valittajatyyppiä
Valmentaja ja työnohjaaja Katja Kiiski kertoo, että valittajat voi jakaa motiivinsa perusteella kolmeen ryhmään. Ykkösryhmään kuuluvat valittavat, koska he haluavat purkaa höyryjä. Kakkosryhmään kuuluvat pyrkivät tuomaan epäkohtia asiallisesti esille. He haluavat ratkaista ongelmia. Kolmannessa ryhmässä valitetaan ”virkistyksen” vuoksi.
Höyryjen purkaja kiihtyy nopeasti nollasta sataan. Valittaminen vähenee tai lakkaa, kun hänen tunnekuohunsa otetaan vastaan. Vaikka negatiivista vuodatusta ei ole kiva kuunnella, jo lyhytkestoinen kuunteleminen riittää. Asiaa voi hämmästellä yhdessä höyryjen päästelijän kanssa: ”Ajatella!”, ”Kaikkea sitä sattuu.”
Taloyhtiössä voi vedota myös yhteisiin pelisääntöihin ja muistuttaa niistä.
Epäkohtien tuojalla saattaa olla jo ratkaisu valmiina tai hän on pohtinut sitä. Tällaisen valittajan kohtaaminen ei vaadi muuta kuin mukaan lähtemistä. Valittajalta voi kysyä selventäviä kysymyksiä ja avata yhdessä uusia näkökulmia asiaan. Esimerkiksi, jos epäkohta on se, että naapuri säilyttää rollaattoriaan rappukäytävässä, voi miettiä yhdessä, mitä seurauksia rollaattorikiellolla olisi sen käyttäjälle.
– Taloyhtiössä voi vedota myös yhteisiin pelisääntöihin ja muistuttaa niistä.
Virkistyksen tai tavan vuoksi valittaja ei ehkä edes huomaa valittavansa, vaan marina on hänen tapansa olla vuorovaikutuksessa. Taitava keskustelija voi auttaa valittajaa ymmärtämään itseään ja muita ja löytämään rakentavampia keskustelutapoja.
Mitä valittaja tarvitsee?
Valituksen taustalla vaikuttavat monenlaiset tunteet ja tarpeet. Valittaja saattaa pohjimmiltaan haluta, että hänestä ollaan kiinnostuneita, häntä ymmärretään ja arvostetaan. Taustalta voi löytyä yksinäisyyttä, seuran tarvetta tai esimerkiksi huolta ja pelkoa. Kun nämä todelliset tarpeet tulevat kohdatuksi, valittaminen vähenee.
Hallituksen puheenjohtajan ei tarvitse ryhtyä terapeutiksi tai pitää seuraa, mutta hän voi vinkata mahdollisuuksista, missä voi jutella muiden ihmisen kanssa. Valittajaa voi muistuttaa esimerkiksi siitä, että tämä kävi ennen kirjaston lukupiirissä tai äijäjumpassa ja kysellä, millainen toiminta häntä kiinnostaa.
Älä kuitenkaan
syyllistä.
Marisija ei välttämättä edes pyri muuttamaan asioita. Tätä voi kysyä suoraan. Esimerkiksi naapuristaan jatkuvasti valittavalta asukkaalta voi kysyä, mitä hän naapuriltaan toivoisi. Millainen naapurisuhde valittajan mielestä toimisi hyvin? Entä, mitä hän on itse jo tehnyt asian eteen, ja mitä hän vielä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi?
– Älä kuitenkaan syyllistä.
Usein epäkohtia ja ongelmia sisältävistä asioista löytyy myös jotain, mikä toimii. Huomion kääntäminen siihen, vähentää marinan tarvetta. Esimerkiksi, jos valittaja on sitä mieltä, että lapset tömistelevät liian kovaäänisesti rapussa, tilanteesta voi kysellä lisää ja kertoa omia huomioitaan. Voi olla, että vaikka lapset tömistävät, he eivät puhu kovaäänisesti rapussa ja tervehtivät aina ystävällisesti.
Taloyhtiö tarvitsee myös epäkohtien esiin nostajia. Valittamisella on pohjimmiltaan hyvä tarkoitus – ainakin valittajalle itselleen.
5 vinkkiä kohti rakentavaa vuorovaikutusta:
1. Kunnioita keskustelukumppaniasi. Muista, että hänellä on oma ainutlaatuinen historiansa ja kokemuksensa sekä niihin liittyvät näkemyksensä.
2. Kuuntele. Älä mieti omia vastaavia kokemuksiasi, vaan katsele tarinaa kertojan silmin, jolloin kiinnostuksesi herää ja tarkentavat kysymykset nousevat mieleesi.
3. Keskity aidosti, jotta sanallinen ja sanaton viestintäsi ovat sopusoinnussa keskenään.
4. Pidä keskustelu kepeänä. Ilmavuus, liikkuvuus ja leikkimielisyys tuottavat ideoita ja ehkäisevät väittelyä.
5. Ole kärsivällinen. Pyri yhteisten ratkaisujen löytämiseen. Kärsivällisyys vaatii elävää otetta keskusteluun ja sen muistamista, mitä toinen on sanonut. Muutosta tapahtuu, vaikka ajattelemme helposti, ettei toinen muutu.
Lähde: Harri Hirvihuhta ja Anneli Litovaara. Ratkaisun taito. Tammi 2003.
