Patterikäyttöinen vai verkkovirtaan kytkettävä? Älyllä vai ilman?
Taloyhtiöillä on ollut kohta kaksi vuotta aikaa miettiä, millaiset palovaroittimet kiinteistöön hankitaan ja miten niiden ylläpito jatkossa hoidetaan.
Varoittimien hankinta, asennus ja kunnossapito siirtyvät asukkaalta taloyhtiön vastuulle viimeistään ensi vuoden alussa. Muutos on ollut iso työmaa niin isännöinnille, taloyhtiöiden päättäjille kuin turvallisuusalan yrityksillekin, sillä se koskettaa kaikkia kiinteistönomistajia.
Uuden pelastuslain mukaan rakennuksen omistaja vastaa siitä, että asunnoissa on tarpeeksi palovaroittimia ja että ne pidetään kunnossa.
Jyväskylän Keltinmäessä sijaitsevan Asunto-oy Haperontie 16:n hallituksen puheenjohtaja Kalevi Luoma pitää hyvänä, että vastuu varoittimista siirtyy taloyhtiöille.
– Kyllä paloturvallisuudesta huolehtiminen hoituu helpommin, kun lakisääteinen vastuu on taloyhtiöllä. Uskon, että jokainen ymmärtää, että se on hyvä juttu, Luoma sanoo.
Miten taloyhtiöt ovat suoriutuneet muutoksesta? Onko lakimuutos helpottanut elämää taloyhtiöissä ja tehnyt siitä turvallisempaa?
Väljästi säännelty
Pelastuslakia uudistettiin asumisturvallisuuden parantamiseksi. Lain mukaan asunnossa on oltava vähintään yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60:tta neliömetriä kohti, ja laitteet on testattava säännöllisesti.
Kun varoittimet ovat olleet asukkaiden vastuulla, laiminlyönnit ovat olleet yleisiä. Pelastusalan keskusjärjestön (Spek) ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) tutkimuksessa (2021) jopa 70 prosentissa vuokratalojen asunnoista oli puutteita palovaroittimissa.
Paras turvallisuusalan lakimuutos 20 vuoden aikana.
Taloyhtiössä yhden asukkaan laiminlyönti voi vaarantaa myös naapurien turvallisuuden.
– Paras turvallisuusalan lakimuutos niiden 20 vuoden aikana, kun olen ollut alalla, sanoo turvallisuuspalveluyritys Safetumin toimitusjohtaja Teemu Kajava.
– Tiedetään, että palovaroitin on marginaalisesti ihmisten mielissä. Siksi on hyvä, että taloyhtiö ottaa ne vastuulleen samoin kuten muutkin kiinteistön kriittiset järjestelmät ovat.
Parannettavaakin silti jäi. Rakennuksen omistajat kyllä velvoitetaan huolehtimaan varoittimien kunnossapidosta, mutta laki ei ota tarkemmin kantaa siihen, miten säännöllisesti laitteet on tarkastettava.
– Palovaroitin on jäänyt paljon epäselvemmän sääntelyn alle kuin esimerkiksi käsisammutin, vaikka mielestäni kyse on paljon kriittisemmästä varusteesta. Palovaroitin todistetusti pelastaa ihmishenkiä.
Käsisammutin on tarkastettava säilytyspaikasta riippuen vuoden tai kahden vuoden välein.
Kajavan mukaan väljä sääntely aiheuttaa taloyhtiöissä hämmennystä ja hankaloittaa palveluntarjoajien toimintaa – ei ole yhtä selkeää sääntelyä, johon tukeutua, kun laitteista ja palveluista keskustellaan asiakkaiden kanssa.
Kolmenlaisia laitteita
Markkinoilla on käytännössä kolmen tyyppisiä palovaroittimia: perinteisiä patterikäyttöisiä (joita Kajava nimittää dummy- eli tyhmiksi varoittimiksi), verkkovirtaan kytkettäviä sekä etävalvottavia, älyominaisuuksilla varustettuja.
Uudemmissa, vuonna 2010 tai sen jälkeen rakennetuissa taloyhtiöissä sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet ovat pakollisia, ja niiden kunnossapidosta vastaa jo nyt taloyhtiö.
Isossa taloyhtiössä valinnalla on väliä, sillä hintaerot ovat huomattavan suuret.
Paristokäyttöinen palovaroitin maksaa asennuksineen muutaman kympin kappale, verkkovirtaan kytkettävä vastaavasti noin 60–100 euroa. Ympärivuorokautisesti valvottava varoitin voi maksaa asennettuna toista sataa euroa kappale, ja päälle tulevat palvelumaksut.
Safetum keskittyy yhteen tuotteeseen ja palveluun, paikallisesti etäluettavaan palovaroittimeen, joka käydään tarkastamassa vuosittain paikan päällä. Laite ei edellytä langatonta verkkoyhteyttä, vaan siinä on radiolähetin. Huoltotietojen tarkastaminen ei vaadi asuntoihin menemistä, vaan palovaroittimien tarkastus onnistuu pihalta tai porraskäytävästä.
– Pilotoimme myös täysin etävalvottavaa tuotetta, mutta tulimme siihen tulokseen, että harva asiakas oli siitä valmis maksamaan, Kajava kertoo.
Safetumin tarjoamat palovaroittimet ovat paristokäyttöisiä. Kajava ei suosittele sähköverkkoon kytkettäviä.
– Ne nostavat yleensä rakennus- ja peruskorjauskustannuksia ja tekevät muutostöistä hankalampia. Nykyiset litiumparistot kestävät palovaroittimissa helposti kymmenen vuotta.
Millainen neuvo Kajavalla on niille taloyhtiöille, jotka ovat hankkimassa varoittimia viime tipassa?
– Ensin kannattaa tehdä sisäisesti harkinta, minkä tyyppiset varoittimet halutaan ja halutaanko palovaroittimet palveluna. Sen jälkeen hallituksen on tehtävä päätös hankinnan toteuttamisesta, ja urakka kannattaa teettää ammattimaisella asennusliikkeellä.
– Kun hankkii kerralla hyvän laitteen ja tarkastaa sen säännöllisesti, se kestää pitkään ja varmistaa asukkaiden turvallisuuden.
Päätös huomioi vanhukset
Jyväskyläläisen Kalevi Luoman taloyhtiössä vastaava harkinta tehtiin jo vuosia sitten. Yhtiö teki etupainotteisesti päätöksen, jonka mukaan taloon hankitaan verkkovirtaan kytkettävät varoittimet ja taloyhtiö huollattaa ne säännöllisesti huoltoyhtiöllä. Hankinta tehtiin putkiremontin yhteydessä 2019.
Jo tätä ennen taloyhtiö oli ottanut vastuuta varoittimien toiminnasta. Aikaisemmin huoltoyhtiö kiersi vuosittain tarkastamassa silloiset patterikäyttöiset varoittimet kaikissa asunnoissa. Taloyhtiössä on 50 asuntoa kolmessa rapussa.
Asukkaiden ei ole tarvinnut
itse miettiä, ovatko palovaroittimet kunnossa.
Nykyisissäkin varoittimissa on varavirtalähteenä akkuparistot, mutta niiden käyttöikä on pitkä, 5–10 vuotta.
– Meillä asuu paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät itse pysty vaihtamaan paristoja. Hallitus halusi kiinnittää huomiota turvallisuuteen. Näin asukkaiden ei ole tarvinnut itse miettiä, ovatko palovaroittimet kunnossa, Luoma kertoo.
Taloyhtiössä on muutenkin panostettu paloturvallisuuteen. Pelastussuunnitelma on pidetty ajan tasalla, ja talossa on järjestetty poistumisturvallisuus- ja alkusammutusharjoituksia. Luomalla itsellään on taustaa vapaapalokunnassa.
Palovaroittimien huollot on pyritty tekemään muiden huolto- ja tarkastuskäyntien, esimerkiksi vesikalusteiden tarkastusten, yhteydessä.
Käytännössä uusi pelastuslaki ei tuo mitään muutoksia Asunto-oy Haperontie 16:n toimintaan ja arkeen. Nykyisissä varoittimissa on käyttöikää jäljellä vielä vuosia.
Asuntoon yleisavaimella
Taloyhtiötä isännöivä Toni Tikkanen Oiva Isännöinnistä kertoo, että muutos on sujunut yleisesti ottaen hyvin. Yrityksellä on Jyväskylässä noin 650 taloyhtiöasiakasta. Suurimmassa osassa on ollut käytössä patterikäyttöiset varoittimet.
– Yleisin ratkaisu on ollut, että taloyhtiö vaihdattaa asuntoihin uudet laitteet kymmenen vuoden akulla ja takuulla. Patterikäyttöiset ovat aina halvin vaihtoehto.
Hankintaan ja ylläpitoon liittyvät vastuukysymykset eivät ole Tikkasen mukaan aiheuttaneet taloyhtiöissä epäselvyyksiä. Muutamissa kohteissa haasteena on sen sijaan ollut päästä asuntoihin tekemään asennuksia.
– Urakka teetetään yleensä urakoitsijalla, ja jos joku ei päästä sisälle asuntoonsa, se teettää turhaa työtä.
Yleisin ratkaisu on ollut, että taloyhtiö vaihdattaa asuntoihin uudet laitteet kymmenen vuoden akulla ja takuulla.
Tikkasen mukaan lakimuutoksesta ja palovaroitinten asennuksista on pyritty tiedottamaan hyvissä ajoin kaikkia asukkaita.
– Asukkaille on kerrottu, että tarvittaessa asentaja pääsee sisään yleisavaimella. Yksittäistapauksissa näistä on neuvoteltu ja sovittu asukkaan kanssa. Ei sinne ole tarvinnut väkisin mennä.
Joissakin taloyhtiöissä on sovittu, että asukas voi jatkossakin itse vaihtaa patterit oman asuntonsa varoittimiin, ja taloyhtiö hankkii paristoja yhteiseen varastoon.
– Siinä ei ole ongelmaa, jos asukkaat ovat siihen suostuvaisia. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa niin sanotusti talkootyöhön, Tikkanen sanoo.
Kalevi Luoman taloyhtiössä ei ole hänen tietojensa mukaan koskaan syttynyt tulipaloja.
– Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nykyään on paljon sähköskuutteja ja muita akkukäyttöisiä laitteita, joissa voi vaikka akku räjähtää ja aiheuttaa tulipalon.
