Kadunnimet syntyvät yleensä osana kuntien kaavoitusvaiheita eli kadut nimetään asemakaavaan. Lopullisen hyväksynnän asemakaavalle kadunnimineen antaa kunnanvaltuusto.
Nimistönhuoltaja Helinä Uusitalo Kotimaisten kielten keskuksesta kertoo, että hyvä kadunnimi on selkeä, ajaton ja yksilöi kohteensa. Se on helppo lukea ja ääntää, se on kirjoitettu oikein, ei herätä negatiivisia mielleyhtymiä eikä kyseenalaista hilpeyttä.
– Kadunnimen tehtävä on opastaa, joten se ei saa sekaantua toiseen nimeen. Esimerkiksi hälytysajoneuvojen on osattava sujuvasti perille, Uusitalo sanoo.
Suurin osa kadunnimistä on kaksiosaisia yhdysnimiä, joista jälkiosa – kuten katu, tie, kuja tai polku – antaa viitteen siitä, onko kulkuväylä suunniteltu jalankulkijoille vai ajoneuvoille.
Nimeämisen lähtökohtana käytetään usein paikan sijaintia, luonnetta tai historiaa. Yleistä on nimetä katuja myös teeman, kuten kasvillisuuden tai eläinten mukaan. Kadunnimi voi olla myös muistonimi alueella vaikuttaneen henkilön kunniaksi.
Kadunnimet suunnitellaan pysyviksi, mutta niitä voidaan muuttaa painavista syistä esimerkiksi kuntaliitoksen yhteydessä. Kunnassa ei saa olla samannimisiä katuja.
– Helsingin, Espoon ja Vantaan nimistönsuunnittelijat huolehtivat yhdessä siitä, ettei pääkaupunkiseudulle tulisi samannimisiä katuja, Uusitalo kertoo.
