Kolumni: Kyttääjä ja salakyttääjä

Lotta Backlund

Jokaisessa asukasyhteisössä asuu parvekevahti. Hän tietää kaiken mitä talossa tapahtuu. Hän tuntee rouva Lackmanin etunimeltä (kun kaikkien muiden pitää kutsua häntä professorinnaksi), tietää milloin kolmoskerroksen Korhosilla on laskettu aika sekä mihin aikaan c-rapun sivari-Jussi tuli lauantaina baarista kotiin.

Parvekevahti ei välttämättä ole negatiivinen määre. Hän saattaa olla todella pidetty henkilö. Joskus parvekevahti on kuitenkin ahdistava kyttääjä, ja silloin voidaan huoletta sanoa, että häntä ei ihan ensimmäisenä käydä talkookaljalle pyytämässä.

Parvekevahti on taloyhtiössä me-hengen luoja, joko niin että hän luo sitä itse tai niin, että hänen kyttäyksensä ärsyttävyydestä valittaminen yhdistää naapurit lähempään tuttavuuteen. Parvekevahti on kuitenkin ihan avoimesti utelias eikä yleensä yritä peitellä luonnettaan. Paljon pahempia ovat he, jotka kyttäilevät salaa.

Itse muistan erään illan parin vuoden takaa. Kutsun sitä vuoden 2008 suureksi vesivahinkoharjoitukseksi. Asun kerrostalossa Helsingin Kampissa. Makasin sängyssä arki-iltana nukkumattia odotellen, kun kuulin outoa lorinaa. Yritin padota äänen mielestäni. Ehkä se kuului talon ulkopuolella olevasta pressusta, joka oli ripustettu siihen julkisivuremontin takia, ajattelin.

Vaan ei, ääni oli ihan samanlainen kuin jos naapuri pissisi lattialle (no, tai siis sama kuin jos kuka vaan tekisi niin, kuvittelisin). Sain valaistuksen. Paniikkivalaistuksen.

Näin kova lorotusääni ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin että yläkerran naapurilla on valumassa kylpyamme yli! Kohta vesi on minun asunnossani ja olenhan maksanut kotivakuutuksen ja voi helvetti minne laitan kaikki kenkäni jos täällä alkaa koko lattia lainehtia ja minne menen asumaan siksi aikaa kun naapurini pilaama parketti uusitaan koska jos menen äidin luokse niin sieltä on pidempi matka töihin ja mitä jos se yläkerran mummo onkin kaatunut suihkussa ja se makaa siellä kuolleena ja siksi vesi tulee yli äyräiden ja VOI EI MITÄ MÄ TEEN?!?

Ensimmäinen ajatukseni (tuon jälkeen) oli tietysti: lähden selvittämään! Menin kylpyhuoneeseen suorittamaan kuunteluoperaatiota. Kyllä, selkeästi siellä kylpyamme lainehtii.

Vedin siis vikkelästi salapoliisihousuni jalkaan ja avasin oven rappukäytävään. Sinnehän se vesi ensimmäisenä valuisi, ennen kuin minun asuntooni, eikö? Mutta vielä ei ainakaan kuulunut lorinaa tai näkynyt tsunameja käytävässä. Kuuntelin ihan hiirenhiljaa. Suljin oven ja menin kylpyhuoneeseen kuuntelemaan.

Sitten yläkerran naapuri sulki suihkunsa. Naapurin iltasuihku sai minut siis suorittamaan suuren mittakaavan hälytysharjoituksen salapoliisihousut jalassa, kännykkä tanassa ja Pelastuslaitos pikavalinnassa. Eli tehkää hieman itsetutkiskelua ennen kuin valitatte parvekevahdista. Saattaa sellainen pieni salakyttääjä löytyä itse kustakin.

Kirjoittaja Lotta Backlund on Helsingin keskustassa asuva koomikko ja kolumnisti.

Julkaistu: 11.05.2010