Kolumni: Pensselit pannaan

Anna Kauppi

Saksalaisetko järjestelmällisiä, työssään luotettavia? Eivät välttämättä maalipensseli kädessään. Berliiniläisen vuokra-asuntoni ikkunankarmeista voi lukea niiden koko kuusikymmentävuotisen historian. On koloja ja kittauksia, mallikkaita vetoja lasia myöten.

Sutijoita on ollut yhtä monta kuin vuokralaisia. Berliiniläiset oppivat maalaamaan siinä missä suomalaiset hiihtämään, sillä vuokra-asuntoa ei vain saa, vaan sitä myös pitää itse kunnostaa. Vuokrasopimuksessa on tavallisesti määritelty, että asukkaan olisi maalattava kylpyhuoneensa ja keittiönsä joka kolmas vuosi. Olohuone ja makuuhuone on kunnostettava viiden vuoden välein.

Jos remonttirytmistä luistaa, työn kohtaa muuttaessaan. Tavallisesti muuttaja remontoi myös uuden asuntonsa näköisekseen. Mieleistä väriä edellisen asukkaan valkoisen pintaremontin päälle, siitä niitä maalikerroksia syntyy.

Kylmän ja vetoisan talven jäljiltä ajan patina lohkeilee ikkunoistani isoina lastuina. Ikävöin suomalaista vuokraisäntääni, joka ei olisi antanut minun ottaa maalisutia edes esiin.

Ehkä Berliinissäkin pääsisivät helpommalla sekä omistajat että isännöitsijät, jos remontteja suitsittaisiin? Tehtäisiin työ perusteellisesti asukkaan vaihtuessa, nostettaisiin tosin hieman vuokraa, mutta vaalittaisiin naapurisopua, kun kaikenlainen kilkuttaminen ja paukuttaminen harvenisi ja roskalaatikot eivät alituiseen pullistelisi sinne kuulumattomista kokolattiamattorullista ja laudanpätkistä.

Berliiniläinen kauhistuu ajatustani. Oman kodin kunnosta on saatava itse päättää, eikä omaan kaivata omistamisen taakkaa. Berliinin asuntokannasta lähes yhdeksänkymmentä prosenttia on vuokra-asuntoja. En tunne kaupungissa ainuttakaan asunnonomistajaa, ja harvat ostoa suunnittelevista ovat ainakin puoleksi suomalaisia.

Suomalaisesta näkökulmasta oman tunnetta vuokra-asumiseen tuo tieto kiinteistön hoitokuluista. Vuokra koostuu kylmästä vuokrasta eli itse neliöistä maksettavasta korvauksesta sekä sivukuluista, joita voi verrata asunto-osakkeen hoitovastikkeeseen. Kerran vuodessa postiluukusta tipahtaa vuokrayhtiön laskelma, josta selviää sentin tarkkuudella osuus kiinteistöverosta, puutarhanhoidosta, jätehuollosta, rappukäytävän siivouksesta, yhteisten tilojen valaistuksesta, tuholaistorjunnasta. Lämmityksestä ja lämpimästä vedestä maksetaan käytön mukaan.

Sivukulujen summilla on tapana nousta vuodesta toiseen. Siksi termostaatteja käännetään pienemmälle huoneesta poistuttaessa. Jätteet lajitellaan, koska paperin kärrääminen maksaa vähemmän kuin sekajätteen. Saksalaiset kuuluvatkin Euroopan kärkikierrättäjiin.

Yritin viimeisen kerran irti ikkunoitteni pintaremontista energiatehokkuuden nimissä. Paistaahan ulkokarmin ja lasin välistä päivä sisään, eikä ulkopuoli enää onneksi kuulu vuokralaisvastuuseeni. Ehdotin naapurille yhteistä anomusta ikkunoiden vaihtamiseksi. Hänestä sepä vasta olisi vaivalloista. Mukavan värinen villahuopa lasien välissä toimii kuulemma oikein hyvin vetoa vastaan.

Kirjoittaja Anna Kauppi asuu ja työskentelee freelance-toimittajana Berliinissä.

Julkaistu: 12.04.2010